Translate

We are happy, they hate that




Meidän tarinamme ?


Olipa kerran tyttö. 
Hän oli 6 vuotias. 
Tänään oli hänen ensimäinen koulupäivänsä.

Tarinaan kuuluu myös poika.
Hänellä alkoi kolmas vuosi koulussa.

Nuo kaksi lasta päätyivät samalle luokalle.
Eppu ja kolkki luoka yhdistettiin.

Yhteensä 16 oppilasta. 
8 eppuluokkalaista.
4 tyttöä ja neljä poikaa.

8 kolkkiluokkalaista.
tyttöjen ja poikien lukumääristä ei mitään muistikuvaa.

Kouluvuosi siis alkoi.
Kaikki ystävystyivät keskenään, meininki luokassa oli rentoa.
Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään, ei mitään ongelmia.

Opettaja puolusteli aina eppuluokkalaisia ja pyyti kolkkeja 
päästämään eppuluokkalaisia ensimäisenä tarkistamaan tehtäviä tunneilla.

Näin kävi myös näiden lasten kohalla.
Opettaja pyysi poikaa päästämään tytön aina edelle tarkistusjonossa.

Vuosi kului hyvin, kukaan ei jäänyt luokalleen, jokainen oppi jotain uutta.
Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Alkoi toinen kouluvuosi. 
Tytön ja pojan koulutiet erosivat.
Eput ja kolkit erotettiin, nykyiset kakkoset toisele puolelle kylää,
ja neloset toiselle puolelle.

Näin kului muutama vuosi.
Kunnes rakennettiin uusi koulu.
Kaikki luokat siis saapuivat samaan rakennukseen.
Mitään luokkia ei yhdistelty, kaikki luokat pysyivät itsenäisinä.

Välitunneilla leikittiin ja hengailtiin yhdessä.
Poika siirtyi yläasteen puolelle. tyttö jäi ala-asteen puolelle.


Meni muutama vuosi.
Tyttö ja poika päätyivät samaan kaveriporukkaan hengailemaan.
Illat vietettiin kylillä tai puistossa. Joskus jopa paikallisessa kahvilassa.

Kaveriporukan meininki muuttui, ja tyttö sai tarpeekseen.
Jätti kaveripiirin, itsenäistyi.
Alkoi elämään omaa elämäänsä ja jätti muut oman onnensa nojaan.
Ei jaksanut tyttö enään muista huolehtia. sillä hetkellä oli tärkeämpääkin tekemistä.

Muutaman kuukauden jälkeen poikakin jätti tuon kylän tunnetuimman kaveriporukan.
Hän rupesi viettämään iltoja kavereidensa kanssa toisella paikkakunnalla.

Kesällä poika lähti inttiin.
Ah. Niin ihana ja tunnettu kasarmin netti.
Tiedättekö mitään parempaa?


Tyttö julkaisi nettiin erilaisia blogitekstejä, vuodatti niissä mielipiteitään.
Poika löysi tekstit, luki ja jätti kommentteja ja tykkäyksiä, 

Blogiteksteistä siirryttiin facebookkiin.
Facebookissa aloitettiin tökkimissota.
Sotaa jatkui muutama tunti, jonka jälkeen siirryttiin chatin puolelle.
Chatissa juteltiin jonkun aikaa, kunnes poika ei enään vastannut.

Mitä mie nyt tein?

Oli tytön ensimäiset ajatukset.
Pian tytön puhelin rupesi piippailemaan.
Poika oli laittanut tytölle viestiä.

Siitä alkoikin sitten viestirumba.
Viestejä laiteltiin suuntaan ja toiseen se pari sataa päivässä.

Poika tuli intistä lomille.
Nähtiin yhteisen kaverimme luona.
Juteltiin, kuunneltiin musiikkia, pelailtiin. 

Oli se aika akward tilanne.
Mutta kyllä kannatti.

Inttilomien aikana alkoi tulla tavaksi viettää aikaa yhdessä.
Vuokrattiin leffoja, pidettiin ensin porukalla leffailtoja kunnes muut jättäytivät pois.
Leffailtoja kahden kesken.

Siitä kaikki taisi lähteä.
Leffaillat. Vieretysten.
Käsi kädessä.

Alettiin viettämään aikaa enemmän ja enemmän yhdessä.

Ihastuttiin, rakastuttiin. 

19.10.2013 

Päivä jolloin lyötiin kinttaat yhteen.

We are happy, they hate that.

So what?

No. Mitäpä siitä sen enempää meidän tarinaa syvällisemmin kertomaan.

Lukekaa blogia.

Silloin tiedätte enemmän.

:)













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti