293

Helooou !!! 
Mitäs te ? :D 

'Ranteessa luku "293".. '




Haluun alottaa tän postauksen miu horoskoopilla..

Jousimies 23.11. - 21.12.

Intosi johonkin sinulle tärkeään asiaan lopahtaa kuin seinään. 

Et oikein itsekään tajua, mitä tapahtui, 

mutta juttu menettää merkityksensä ihan yht'äkkiä kuin seinään.

^ Tuo pitää paikkansa. Niin täydellisesti ettäh.. 

Veti oikeen miut hiljaiseksi ko luin sen tänä iltana..

Koulu on aina ollut mulle suhkot tärkee.. 

Sillei, et saan pidettyä elämän kasassa koulun avulla.

Koulus on mulle haastetta, ja unohdan vapaa-ajan ongelmat. 

Oon ammattikoulun kakkosluokalla nyt. Ykkösluokalla rupes ahistaa jo se, 

että jos en ollut tunneilla. Sit se meni siihen et en pitänyt tunnilla olemista niin tärkeenä.

Tuli lintsattuakin pari kertaa. Työssäoppimisjaksolla kaikki vaan paheni. 

Sain suullisen lähetteen koulukuraattorille ja terkkarille. Enpä ole vieläkään käynyt. 

Koulusta poissaolemisen lisäksi, 

pelkkä kokeesta hylätyn saaminen kuulosti todelta kammottavalta.

Se että pitäisi joku koe mennä uusimaan. Ei, en edes halunnut ajatella sitä. 

Saati että pitäisi joku kurssi uusia?? Ei, en edes suostunut miettimään mielessäni sitä.

Joulun jälkeen kaikki oli muuttunut. Joka jaksossa alkoi olemaan kokeita uusittavana.. 

Lintsasin useammankin tunnin viikossa.. 

Ensimmäisen jakson jälkeen olikin jo yksi kurssi uusinnassa. Enpä ole sitäkään vielä uusinut.

Yhdessä jaksossa oli kolme vai neljä koetta uusimatta. 

Yhden kokeen pääsin läpi neljännellä kerralla. 

Monet korvattavat tehtävät oli tekemättä, en tiennyt mitä tehdä.

Ei miulla ollut enään mitään merkitystä koulun suhteen. En piitannut mistään. 

Millään ei vaan ollut yksinkertaisesti mitään merkitystä. En jaksanut välittää tai kantaa

vastuuta yhtään mistään. Kotona kuuntelin kaiken paskan, 

jätin kotityöt tekemättä, sulkeuduin vain omaan huoneeseeni, 

kuuntelin musiikkia ja nukuin.

Kesän aikana tajusin, mihin kuntoon olin koulunkäyntini saanut. Mahtavaa..

Asiaa ei paranna se, että nyt on jo rästejä tekemättä, ja koulua on käyty vasta kolme viikkoa 

tältä vuosiluokalta. Millaisessa tilanteessa olen keväällä? 

Vai olenko edes tuossa koulussa enään silloin ? 

Tässä jos mentäisiin pari tuntia taaksepäin.. 

Tajusin että en mä voi elää näin.

Tänään romahdin koulussa täydellisesti. 

Mulla on tossa nenän edessä eroomispaperit täytettynä koulun suhteen.

Rupesin miettimään että mitä helvettiä?

Miks helvetis mulla on koulusta eroomis paperit tos pöydällä? Jopa allekirjoitettuna? 

Olenko mä oikeesti sekoamassa. 

En mä oo missään vaiheessa lopullisesti päättänyt et eroisin..

Vaikka sekin on yksi vaihtoehto..

Erota koulusta. Lähteä jonnekkin missä kukaan ei tunne mua.

Mulla on tän hetkisestä kotipaikkakunnasta niin paljon huonoja muistoja,

että en halua että jos joskus mun elämä romahtaa täydellisesti. 

En haluu et se tapahtuu täällä.

En halua et se edes koskaan tulee eteen. Jonka takia oon miettinyt pois muuttamista. 

Mulle on luvattu että saan muuttaa pois kotoa heti kun saan vakituisen työpaikan.

Okei, kysymys: kuinka moni tän ikäinen saa vakituisen työpaikan, ko koulu on kesken?

Nojaa..

Kun miettii.. En mä ole viemässä noita eropapereita koululle, 

vaikka se onkin todella houkutteleva ehdotus.

Mun on vaan saatava toi motivaatio koulun suhteen kuntoon, 

ja jatkettava elämää siitä mihin sen oon saanut. Ei se nyt oo mikään paras mahdollinen idea.

Mutta en mä keksi muutakaan. Sit ko mietin et okei mistä motivaatio? No siis.. En mä tiedä? 

Kellään mitään ideoita??

Sit toinen juttu.. Miks en vaan lähtis täält vekeen? 

Koska yks ihminen pitää mut kiinni täällä. Okei kuulostaa raa'alta ja hirveeltä.

Mut ei mun mielestä. Oikeestaan aika järkevältä. 

Se että parhaana ystävänä on joku, 

joka vaan jotenkin ja jollain tavalla saa mut aina nauramaan,

saa mut hymyilemään, saa mut jaksamaan vaan puskee elämäs eteenpäin, 

oli sit kuinka vaikeeta tahansa..

Anyway.

Eli siis into koulun suhteen on täysin nollissa. 

Mutta. Mä en oo edelleenkään luovuttaja. 

En vie niitä eropapereita. 

 ..... vielä .....

SITTEN ASIASTA KUKKARUUKKUUN ! 

Mietin tänään myös sitä. 

Että mä olen tosi iloinen niitten ihmisten puolesta, kenen vanhemmat ei ole eronnut.

Ja jos ne vanhemmat rakastaa toisiaan. Ja huolehtii toisistaan.

Ja että niillä lapsilla on kaksi todella rakastavaa vanhempaa, jotka auttaa ja tukee 

ja viettää aikaansa niiden kanssa. Huom. Tää teksti on vaa niiko osotettu niille keiden 

perheessä kaikki on hyvin. En puhu niistä kenen vanhemmat on yhes mut kaikki on helvettiä.

Mie ite tiiän millasta se on, ko vanhemmat on yhes mut kaikki on helvettiä.

Okei porukat eros. Kaks uusioperhettä. 

Nykyään mulla on kolme sisarusta, ja meil ei niiko oo 

molemmat vanhemmat samat, vaa et yhel niist on sama äiti ko mulla,

ja kahel on sit sama isä.

Mut ehkä se porukoiden ero oli hyvä. Siis että ko ajattelee, et jos ne ei vaa tullu toimee..

Ja jos asuttas yhes viel, nii millasta elämä olis ? Jokapäiväistä huutamista ? Vai jtn muuta..

Ei mulla ois sillon noita kolmee kakaraa sisaruksina, joista saisin huolehtia, joille saan nauraa,

ja joiden takia oon monesti itkeny silmät päästä ko ne on niin rasittavia. 

Mut mä silti rakastan niitä.. En mä olis tääl maan päällä enään jos niit kolmee ei ois olemassa..

Näin tänään kaupas hirveen monta pariskuntaa, et se muija oli raskaana.. 

Sit näin yhden avioparin, aika nuori sellane.. 

Aikuisil oli sormukset sormes, niillä oli jo yks tyttö..

Veikkaisin et se tyttö oli varmaan 4 vuotias. Ihana tyttö.. Sit se nainen oli raskaana. 

Veikkaan hänen olevan 6-7 kuulla.. Sit ko katoin niitä.. Ne vanhemmat rakasti toisiaan. 

Ne on perustanu perheen. Ne oli onnellisia ja se onnellisuus näkyi niistä kaikista kolmesta.

Oon monesti ollut kateellinen ihmisille keiden perhe on kokonainen. 

Se että molemmat vanhemmat asuu samassa paikassa missä se lapsi asuu.

Haluisin itellekki sellasen elämän. 

Et miun molemmat vanhemmat asuis mun kaa saman katon alla.

Oltas perhe. En mä tiedä, tuntuu et mulla ei olis tällä hetkellä perhettä. 

Vanhemmat elää omaa uutta elämäänsä uusien kumppaneiden kanssa. 

Tuntuu et mie oisin vain se

"tyttö entisestä suhteesta, aina perässä roikkumassa". 

Okei kuulostaa kamalalta, mut totta se on.

Siltä musta tuntuu. Jotenkin ulkopuoliselta. Että en kuulu minnekkään.

Mutta onneksi mulla on Moona ja Keijo <3 

Ja tietty Atle ja Tomi ja Katti ja muita ihania kavereita.

Mut se perhe vaan puuttuu.

Mitähä muuta.

Tänään mä kävin taas kattomas astioita. Tiiän jo mitä haluun. 

Äiti ei vaa innostunut asiasta. "Valitsit sit sen kaikkein kalleimman sarjan".

No siis.. En edes ? :D 

Sit ostin tänään uudet kuulokkeet. Rikoin vanhani. Vahingossa :I

Ja sitten.. 

Niin, mut nimettiin tänään hobitiksi. 

Mä en ees oo varma mistä se kaikki sai alkunsa?

Mut siis...

mä olen hobitti ja mun paras kaveri on kääpiö. 

Eiks meillä meekki hyvin? ;) 

Nyt alkaa sen verran sattuun silmiin (Koska en tiiä mis mu lasit on.. ), 

että mun on pakko kiittää teitä, jos ootte tähän asti lukeneet ko täst tuli aika pitkä..

Sitten.. 

Toivotan kaikille hyvää yötä ! Huomenna vuorossa kerhonohjaamiskoulutusta,

kerron siitä huomenna lisää ! Toivottavasti joku herättää mut aamulla.. Vihaan herätyskelloja ! 

Now I only say..

Good bye and good night !! 

xoxo - mie kuittaan