'ranteessa luku "277". '
' Tää sänky on liian iso yhdelle.. Varsinkin viime yön jälkeen. Mut en pysty kasaamaan tätä sänkyä. En vain pysty. En pääse ylös sängystä. Oon maannut tässä kohta kolme tuntia. Pimeässä huoneessa. Verho kiinni, ei mitään valoja. En vain kykene nousemaan ylös ja kasaamaan sänkyä.
Mut.. Tää on liian iso yhdelle .'
Viikonloppu meni loistavasti!
Taas vaihteeksi :3 Perjantai meni koulus ja sit illal kävin hakemassa erään sankarim matkahuollosta ;3
Eilen tosiaan menin sankarin luo yöks, ja no, eilisen tapahtumat löytyyki eilisen postauksesta.. :)
Tänä aamuna ko heräsin, tajusin et oli muute eka yö kolmeen viikkoon, ko mie en herännyt yöllä, pyöriny tai muuten nukkunu levottomasti...
Kiitos siitä kuuluu taas eräälle.. :)
Illalla sain hirveen naurukohtauksen.. Sit vaa rauhotuin ko sormia napsauttamalla, nukahin, ja heräsin aamulla samasta asennosta...
Aamulla katottii yks lasten leffa, sit alettii kattoon muumeja :3 Mut musta tuntuu et ne ei varmana ollu niit aitoja...
Iltapäiväl lähin kotia, kotona tehtii pikkusiskon kaa yks robotti loppuun. Alotettiin sen tekeminen jo eilen..
Jossai vaihees iltaa..
Rupes ahistaa kaikki..
Ahisti kattoa jotakuta.
Ahisti kattoa kasvoihin.
Pahiten ahisti katsoa silmiin..
Mä en tiedä miks..
Tai no on mulla yksi teoria..
Välitän.
Empaattisuus.
Rakkaus.
Huolenpito.
Se että on huolissaan.
Ensimäistä kertaa elämässäni..
Mä romahdan itse jonkun muun
kokeman tuskan takia.
Mun ääni petti yhtäkkiä.
En pystynyt puhumaan mitään.
Menin vain omaan huoneeseen, rojahdin sängylle makaamaan.
Pimeä huone, ei valoa,
verho kiinni.
En nähnyt mitään.
Odotin ja odotin.
Tunti tai kaksi vielä.
Sitten menisin suihkuun ja antaisin itselleni luvan luovuttaa.
Mulla ei yleensä ole tapana luovuttaa, mutta tänään se tapahtui.
Suihkusta tullessa voisin vastata kysyvälle, että silmät ovat punaisena saippuan takia.
Hetken päästä jatkaisin lausetta sanoilla 'menen nukkumaan, älkää tulko herättämään ennen kahdeksaa'.
Omaan huoneeseen päästyäni rojahdin sängylle uudestaan. Annoin itselleni luvan jatkaa siitä mihin olin suihkussa jäänyt.
Makasin taas sängylläni. Pimeä huone, ei valoa, verho kiinni.
Yöpuku päällä, hiukset märkänä suihkun jälkeen.
Tuijotan kattoa.
En näe mitään.
Tunnen kuinka silmät ovat suihkun jäljiltä hieman turvoksissa.
Odotan muutaman sekunnin.
Avaan portit ja päästän ajatukseni vapaiksi. Annan mielessä pyöriä asioita kuin asioita. Millään ei olisi mitään merkitystä.
Koska silmät olivat jo turvoksissa, en heti tuntenut kun kyyneleet tekivät paluuta.
Huomasin sen jonkin ajan kuluttua, kun kasvoni olivat märät.
Makasin yli puoli tuntia sängylläni itkien. Miksi. Miksi tämä kaikki. Miksi tämä kaikki juuri samaan aikaan?
Mitä mä voin tehdä? Miten mä voin olla avuksi? Miten mä voin osoittaa, että multa voi pyytää mitä tahansa. Miten mä voin todistaa, kuinka paljon oikeasti välitän, vaikka en sitä aina pysty heti näyttämään.
Miten mä saan sut uskomaan et multa voi tulla pyytää mitä vaan? Miten mä saan sut uskomaan et mie oon aina valmis auttaa sua? Miten mä saan sut uskomaan että mie hyväksyn siut sellasena kuin sie oot, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina?
Miten mie saan siut uskomaan et mie oikeesti välitän.. ?
Miten mie saan siut uskomaan et muhun voi luottaa?
Se oli outo tunne.
Että se, kun tietää toisen tunteneen/tuntevan tuskaa..
Nii sitä tuntee sit itsekin.
Maailma on täynnä mitä eriskummallisimpia asioita.
Ja välillä sitä vaan tuntuu..
Että haluis ottaa sairaslomaa elämästä.. Viettää aikaa itselle tärkeän henkilön kanssa.. Viettää aikaa kahdestaan.. Puhua kaikest taivaan ja maan välillä.. Tehdä jotai hauskaa ja erikoista tai vaan tavallisia arjen askareita.. Tai sit vaan olla, maata hiljaa vierekkäin sängyllä silmät kiinni ja vaan tuntea sen toisen läsnäolo..
Mutta.
Päivä kerrallaan.
Eikö niin?
Pärjäilkäähän ihmiset.
En mä enään itke.
Kokosin jo itseni.
Mutta lähden kohta nukkumaan.
So.
Good bye, good night.
xoxo - mie kuittaan
P.s. Everything is okay. Trust me. Luv u
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti