281

~ miksi sinun täytyy mielin määrin koitella kituvaa

'ranteessa luku "281".'

Aamu alkoi sillä ihanalla perus herätyksellä: Whatsappiin tulee viestiä :3

Mutta sit se iski. Se masennus.
Itku meinas tulla. Oli liian kylmä.
Oli kylmä. Väsytti. En jaksanut nousta ylös sängystä. En edes halunnut. Olisin vain halunnut jäädä nukkumaan.

Oli kuitenkin pakko nousta ylös. Jos ei muuten niin itkun kanssa sitten.

Etsin farkut, topin, hupparin ja kaulahuivin.

Farkut ovat hieman liian pitkät, joudun käärimään pillifarkuista lahkeita rullalle. Tuo ei haittaa. Pysyvätpähän nilkat lämpösenä. Toppi on hieman normaalia pidempi. Eipä pääse kylmyys nuolemaan selkääni. Huppari on se perus, minulle hieman liian iso. No, ainakin saan hihat vedettyä ranteen yli, eipä palellu ranteetkaan. Kaulahuivi kolminkerroin, hupparin huppu päähän, kaulahuivin pujottelu ja huppu sopivasti aseteltuna huivin päälle. Heti hieman lämpöisempi. Enkä edes enään tärissyt.

Hiuslenksut saivat luvan jäädä laatikonpohjalle tylsistymään.
Hiukset saivat luvan olla auki tämän päivän. Ei edes yhtä pinniä pitämään otsahiuksia poissa silmiltä. Ei. Tänään on hiukset auki. Kokonaan. Eivätpähän niska ja korvat palellu. Sukat piti etsiä kaapin perältä, mustat nilkkasukat. Missä mun normi sukat on? Njaa. Konepeikko on piilottanu ne. Ha.
Kyl mä sen peikon viel kesytän.

Tennareiden nauhat normaalia paremmin kiinni, farkkujen käärityt lahkeet tiiviisti tennarinnauhojen päälle, näin varmistetaan, ettei nilkat todellakaan palellu. Nahkatakki päälle, peiliin katsominen.

'No ei ees paha näky.. Vaikka itse sanonkin. Ulkoa päin näyttää paremmalta kuin sisäpuolelta. Sen verran synkät ajatukset taas. No mutta, hymy naamalle ja menoksi. Sillähän mä aina ennenkin oon koulus pärjännyt.'

Astuin ulos. Kävelin portaat alas maanpinnalle. Sain nostaa olkapäät heti hieman ylöspäin.

Ilmassa saattoi haistaa tulevan syksyn.
Näkökentässä näkyi puusta alas kilpaa putoilevia keltaisia lehtiä, jotka kisailivat siitä, kuka pysyisi pisimpään ilmassa.
Selässä tuntui, kuinka tuleva syksy yritti nuolla kylmällä, karhealla kielellään selkääni, ja kuinka se halusi minun luovuttavan ja kääntyväni takaisin sisälle.

'Ei. Ei tänään. Vielä ei ole aika luovuttaa.'

Painoin katseen maata kohti, huokaisin syvään ja lähdin kävelemään kohti linkki pysäkkiä.

Päivän mittaa iski hirveä päänsärky. Jättäydyin pois liikkatunneilta.

Kemian tunneilla nukahdin. Heräsin kun opettaja mainitsi nimeni. Osa luokkalaisista kääntyi katsomaan minua, mutta kääntivät pian katseensa pois.

Pöh. Ei voi mitään jos väsyttää.
Kaksi viikkoa tullut nukuttua levottomasti. Oon oikeesti alkanu harkitsee jotai unilääkkeitä pariks yöks. Tai edes yhdeksi. Mutta. Jospa asiat korjaantuisivat itsestään. Viikonloppua odotellessa..

Oon tänää pari kertaa miettinyt.
Hyväksyvätkö ihmiset mut sellaisena kuin olen? Vai esittävätkö he vain?

En mä tiedä.
Kaipa se on jokaisen oma asia.

Äiti oli tehnyt tänään banaanikakkua.
Omnomnom.. :3

Kuvia mun pitäis tänne laitella.. Mut arvatkaapa mitä.
Mun läppäri on edelleen tuolla laukussa. Sielä se on lomaillu sunnuntai iltapäivästä asti.
Mut ko mä en oo jaksanut ottaa sitä pois. En vaa oo jaksanut.

Jotenkin outoo. Ko yleensä oon aina koneella. Mut njäh. Kaippa se oli vain se yks vaihe elämäs. Bloggaaminenkin onnistuu hyvin kännykällä ! :')

Vitun feimi galtsuteini <3

Eli mut siis löytää myös galleriasta ja kuvakkeesta. Käyttäjänimellä: I_am_me

Instassa voit seurailla, ko laitat hakuun 96_its_just_me

Febukin löytyy. Kik myös.
Kyselkää jos on tarvetta :I

Jätkää oon nähny viimeks maanantai-iltana.. :I
Ikävä jo nyt ;_____;

Hmh.

Viikonloppuna jos sais ikkunaan maalattua jottai tekstejä.. :')
Siis ei mitenkää varoituksena tai vink vinkkinä. Ideoita et mitä tekstejä kirjottas? :')

Huomen aamuna kuvista <3
Phalaillaanh huomen iltana :))

Good night !

xoxo - mie kuittaan

Miss u.. <3