283

~ Keep u head up and smile, because u can do it

'ranteessa luku "283".'

Päivä päivältä ne luvut vain vähenee.

Mutta vai että kofeiinipillereitä?
100 days. Okkay. :')

Voi sinua.

Anyway. Tämä päivä.
Hah. Arvatkaa kuka heräsi ekana :p
Minä tottakaij ! :)

Oli mun vuoro siis herättää ;)

Koulus alkoi vituttamaan aika moni asia. Siis vitutti jo se että näki jonkun kasvot. Kuuli jonkun äänen. Se kun kaikki vaan huutivat. Olisin voinut keksiä jokaisesta luokassa olijasta jotain mikä mua ärsytti. Vaikka se että pinni oli hiuksissa väärässä paikassa. Tai että joku vain piirti vihkon kanteen.

Tänään väsytti.
Vitutti.
Masenti.
Ärsytti.

En tahtonut edes hymyillä.
En vain halunnut.
Olisin antanut kaikkeni,
Että olisin saanut lähteä pois luokasta. Lähteä yksin jonnekkin.
Eristäytyä.

Syrjäytyä rauhassa. Omissa oloissa.

Kuvistunti meni hieman paremmin.
Tein kaks avaimenperää. Rannekorun, väänsin rautalangasta sydämen, kierritin sen päälle ohuempaa rautalankaa ja villaa. Punoin rautalangasta ja helmistä ketjun että sen sydämen saa jonnekkin roikkumaan.

Koulun jälkeen lähdin kaupungille.
Arvatkaas kuka sielä odotti :3

Kummasti haihtui kaikki paska pois mielestä. Heh.

Jätkä lähti tänään takas inttiin. Menin sen kaa kaupungille oottelemaan linkkiä. Siinä sit ko istuttii pysäkillä.. Saapui äitipuoli paikalle ja jutteli meidän kanssa 30 minuuttia.. Nooh, eipä yllättänyt :')

Jätkää ikävä jo nythen..
Mutta onneksi on kännykät.
Onneksi on luvut ranteessa.
Onneksi on kyky jostain aina repiä se hymy kasvoille ja voimat uuteen päivään.

Onneksi on kyky löytää ne voimat, että jaksaa elää päivän kerrallaan, herätä aamulla, kuunnella millä tuulella ihmiset ovat, ja valmistautua henkisesti siihen paskaan mikä todellisesti lentää päälle jossain vaiheessa päivää.

Mutta. Päivä kerrallaan. Kaikesta selvitään. Eikös niin? :)

Heh.

Katsellaan kuka herättää ja kenet huomenna.. :)

Good night people,
I luv u all.. <3

xoxo - mie kuittaan

Btw.. I'm happy.. Finally