233 ~ Ja perjantaina aloitetaan rivi alusta

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 0 

Niin. Perjantaina aloitetaan rivi alusta. Oikealta vasemmalle eikä päinvastoin.

Lasketaan lukuja. 240, 239 238, 237, 236, 235, 234, 233. Huomenna 232. Sitten 231. 

Ja perjantaina 230 ja luvut lähtevät taas alusta. 0,9,8,7,6,5,4,3,2,1 ja taas ollaan alussa, 0.

Vaij nijh. 

No onhan se päivä tämäkin.
Yö nennyt mite menny.

No joo, kyl mä nukuin sillei iha hyvi.
Mitä ny jos herösin yöllä nii nukahin jotenki pettyneenä ja tuskasena.

Se että ko herää yöllä.
Jotenki iha unissaan ettii sitä henkilöä kenen vieressä nukkuu.
Et vois käpertyä sen kainaloon, ottaa kädestä kii tai jtn ja nukahtaa onnellisena.
Sit ko on väsyny ja todellisuus iskee.

ainiin. Nukun tän yön yksin. Vittu. 

Sit vaan huokasee pettyneenä, sulkee ulkokuoren ettei mikää kehon ulkopuoline asia voi satuttaa, sit nukahtaa siihen.

Ja sama toistuu tunnin välein yöllä.


Aamulla sut tullaan repimään sängystä ylös ennen 10.
VITHU MIE OON LOMALLA ! ANTAKAA MIUN NUKKUA !

Njoo. Mitähä tänään.

Mitähän eilen. Entäs toissapäivänä ? 

Perjantaista ja lauantaista puhumattakaan.

Nojoo, viikonloppu meni poikaystäväni ahh niin ihanan CursedClownin seurassa :D 

Sit tuli nähtyä myös hänen parasta ystäväänsä, jonka nimeä en nyt muista.

Anyway, hänkin kirjoitti tänne viikonlopun aikana.

Sanoisinko että loppupeleissä takana on kokemusrikas viikonloppu ja että meikäläinen heräs eloon. Joo. Siis sillein.. Jännästi..  :D 

Heräsin yks aamu (en nyt muista mikä viikonpäivä se oli) sillei et ihan ko oisin ollut joku toinen ihminen. En se minä, joka oon ollut muutaman viimisen vuoden. 

Tuntuu ko ois heränny todellisuuteen. Sillein.. 

En ois kyl uskonu.

Se millanen olin vuos sitten.
Se mitä olen nyt.

Dahh

kaksi täysin erilaista ihmistä.


Vuos sitte olin sellanen joka kokeili rajojaan. Vittuili kaikille.
Ei uskonut mitään, uhmasi kaikkia. Lintsasi koulusta, kaverisuhteet kärsi.
Hirveet ulkonäköpaineet ja kaikkee muuta ei niin mukavaa.

Nyt.
Tiiän omat rajani. Tiedän mitä haluan. Tiedän mitä tarvitsen.
Ne ovat kaksi eria asiaa. Halu ja tarve.
En mie vittuile enään kaikille vastaantulijoille. Saan kavereita jos päästän ne itsen lähelle ja olen oma itseni. Kunnioitan muiden toiveita miun tekoja kohtaan, mut pyrin kuitenkin itse tekemään lopullisen päätöksen. Koulusta en oo lintsanniut päivääkään tänä vuonna. Kaverisuhteita oon pari saanut takaisin, muutaman kanssa on välit mennyt kokonaan. Oon saanut uusia kavereita. Ulkonäköpaineita en edes jaksa ottaa. Ennen oli hirveen tärkeetä et meikit oli tiptop ja hiukset aamulla aitettu. Vaatteista puhumattakaan.
Tajusin et se rasittaa mua itteeni jos vedän hirveet paineet siitä. Nyt oon innostunut legginsi-toppi-villasukat-neuletakki yhdistelmästä. Farkkuja käytin eilen ekaa kertaa kolmeen viikkoon. Kotona riittää kotoisa asuyhdistelmä kollarit ja toppi. Hiukset saan helposti kiinni ponnarille, kiharat saan joko kihartimella tai laittamalla hiukset yöks nutturalle. Meikkiä en tarvitse juuri ollenkaan.
Ripsari riittää. Mitä sitä suotta pilaamaan ihoa luomiväreillä ja kajaaleilla, poskipunasta ja kaikesta muusta höskästä puhumattakaan.. Juhlat on eriasia. Mut arkisin.. En mie jaksa. Voin käyttää sen tunnin johonki muuhun. Vaikkapa nukkumiseen.
Vaikka heräänkin joka aamu arkisin kuudelta. Se on sit oma asia.

Mie kunnioitan muiden toiveita ja haluja siitä, miten ne haluaa miun elävän elämääni.
Mutta reilun vuoden päästä oon lain silmissä aikuinen.
Vanhempien velvollisuus miun holhoamiseen loppuu silloin.
Täs on vuos aikaa. Ja se aika menee nopeasti.

Kunnioitan muiden toiveita. Mut teen itse omat päätökset. Tietty joistain asioista neuvottelen ja kyselen ihmisiltä tarkempia tietoja ja mielipiteitä. Mut loppujen lopuks päätntävalta on miulla.

Ei siit sen enempää. Tuntuu et heräsin tänään ihan eri ihmisenä ko mitä vaikka olin eilen tai toissapäivänä. Ja oon vaan iloinen asiasta.
On jotenki virkeempi ja energinen olo. Tiedän mitä pitäis tehdä. Tuntuu et voisin venyä joka paikkaan auttamaan kaikkia. Mut..

Ehkä mä kuitenkin pysyn tän päivän mun huoneessa.
Alotan siitä et siivoon huoneeni. Käyn vaatekaapin ja muut kaapit läpi. Heitän ylimääräiset kamat pois. Loppuviikosta käyn kaupungilla. Käyn kiertää kaupat, teen listaa mitä tartten. Hommaan isoja muovilaatikoita et saan niihin kerättyy kamoja mitä tartten ko muutan. Niin. Muutan. Sit joskus. En vielä. Ainakaan puoleen vuoteen. Kesän lopussa ehkä? Tai syksyllä? Tai ko oon 18? Ko ei miul periaattees oo mikään kiire.. Henkisesti toki voisin paremmin mut kyl mie pärjään.

En mie edelleenkään ole luovuttaja.
En mie oo koskaan ollut.

Rakastan ihmisiä ketä miun ympärillä on.
Vaikka sukset meniski ristiin niiden kanssa ain välillä.

Mitähä vielä.
Njoo.
Yhteenveto:

Voin hyvin. Tiedän mitä teen. Oon sinut itseni kanssa. Reagoin järkevästi porukoiden kommentteihin. Oon onnellisessa parisuhteessa ja oon muutenkin onnellinen. DAHH

Jhoo. Mitähän vieläh.

Ikävä.. 

Ensi yötä odotellessa.

Mua pyydettiin töihin lauantaina klo 15-19.30.

Täytyy nyt kattoo miten pääsee.. Koska.. En oo la-su yötä iskällä enkä äitillä.

Että miten pääsen töistä pois.. Jos saan kyydin jotenki hommattua.. 

Nii voisin mennä töihin pariks tunniks.. Rahalle meinaan olis tarvetta.. Oikeesti..

Mutta joh sellasta :I 

"Paska kesä kaikki masentaa... "

Mut mie en ole luovuttaja.

HUOMENNA ! 

Näen serkkuni :3 Wihwihwiiih :3 

Ihanaa päästä näkemään sitäkin likkaa pitkästä aikaa !

Hirweesti juteltavaa ja musta tuntuu et ei saada kaikkee kerrottuu ees parin tunnin sisällä :3 Musta tuntuu et joudun hirveeseen kuulusteluunkin.. Se ei meinaan taida olla tietoinen et seurustelen. Oppistakeikkaa.

 

NOMUTTAEIOOMUNVIKAJOSSENNETTIEITOIMIEIKÄSEVASTAATEKSTIVIESTEIHIN ! 

Prkl :D 

Joo. Jospas tää nyt ois tässä. Palaillaan huomenna.

Miun ajatukset ja muisti on vieläkin jotenkin kateissa.

Päivällä oli hirveesti kaikkee mitä oisin halunnu tänne kirjottaa mut en mie enään muista..

xoxo ~ mie kuittaan 

'Sun kannattas ruveta hymyileen tai pysyt viikonloput kotona'

Siis kotiarestia siitä jos en hymyile. Aaaaaight ...