245 ~ Poikkeus vahvistaa säännöt !

'ranteessa luku "245" . '

Voi lapsi rukka tässä sulle satu tavaton
Kun muumilaakso nurin niskoin kääntynyt se on
En aijo kaunistella, en mitään sinne päin
Mä pyydän sulta anteeks mut se juttu menee näin:

Kun talvi saapuu muumilaaksoon lumi valtaa sen
Niin minne silloin taksin ottaa nuuskamuikkunen
Hän talven viettää alla välimeren auringon
Juo oluen ,on kännipäissään edesvastuuton

Ja mitä tulee isähahmoon talon sinisen
Muumipapan sielun maailma niin on sotkuinen
Lopputekstin jälkeen pappa pullon aukaisee
Ja ilta hämärässä tussarinsa laukaisee

Hakattuaan mamman , peikon ulos paimentaa
Ja pahan olon silinteri hattuun oksentaa
On siinä perhe riita taas niin kovin verraton
Voi kuinka piirroshahmo voikaan olla tunteeton

 No hypätäänpä sitten vanhaan hame hemuliin
Setä sienipäissään sekos vilijonkan kaksosiin
Vaan pitkäpäinen poliisikaan kiinni saanut ei
Ja siksi lapset uudestaan hän sienimetsään vei

Myös vilijonkan lasten tavoin myy on isätön
Tuo pikkuruinen rääväsuu kai ain on iätön
Vaan rajoittunut ulos anti häntä ahdistaa
Ei riehumatta ilmaistua saa hän asiaa

No sitten on kai pakko siirtyy neiti pyöreään
Kas niiskuneiti taasen taitaa myydä itseään
Kultarengas nilkassansa siltaan nojailee
Vaan otsatukan alla ilolintu vilkuilee

Entäs nainen joka talven viettää alla jäätikön
Ei tämäkään voi olla aivan tyttö päällikön
Kun laiturille tuolle rakentelee kotiaan
Niin pehmee pyöree huone onkin juuri oikea

On illan tullen laakso aina narkomaanien
Kun jostain saapuu suuri joukko hattivattien
Tuo joukko järki jäässä sinne tänne vouhkoilee
Ja mörkö niiden rinnalla kai pilvee polttelee

No sanan tahdon lausua myös noita akasta
Kas hälle osunut ei paras korttipakasta
Vai olisitko onnellinen hänen tuurillaan
Vanha ruma nainen joka asuu vuorilla

Niisku haistaa liimaa, nipsu kullan piilottaa
Ei haisulista yhteiskunta kelvollista saa
Kun synnin pyrstötähden alle peittyy satukirjan maa
Niin koko laakso laulaa paapapaapapaapamaa

xoxo ~ mie kuittaan