252

~ Isken sut paistinpannulla !

'ranteessa luku "252" .'

Juuuh.
Arvatkaa kuka on romahtamispisteessä?

Yubh. Kukapa muukaan..

Njoo.

Aamu alkoi normaalisti..

En vaa haluu enää nousta sängystä.
Oon iha finaalissa..
Haluisin vaa piiloutua peiton alle pehmeessä ja mukavassa sängyssä.

En haluu kuulla mitään. En haluu kuulla muiden puheita. En tahdo kuulla muiden ääniä. En tahdo kuulla mitään elonmerkkejä.
Olisi siis täydellinen hiljaisuus.

Silloin saisin nukkua.
Ei. En nukkuisi.
Mielessä pyörisi asioita.

Ajatuksia, mietteitä, mielipiteitä, mielikuvia, kertomuksia..

Mun pitäis turruttaa aivot jotenkin. Et en miettis ja ajattelis mitään..

Sit saisin nukuttua..

Ei. En vielä.

Tunteet.
En tahtois tunteekkaan mitään.
En tahtois tuntee iloa, en surua, en onnellisuutta tai onnettomuutta.

Ois vaan..

Hiljaista.

Ois turhankin hiljaista.

Sit sais nukkua.
Nukkua. Nukkua. Nukkua.

Nukkua  ilman mitään häiriöntekijöitä.

Hmmh.

Oisin valmis nukkumaan hiljaisuudessa. Eristyksissä muusta maailmasta. Ilmoittaisin sosiaalisessa mediassa kaiken menneisyydestäni, ne kaikki ilot ja surut, ne kaikki asiat mitkä on mut auttanu jaksamaan ja ne mitkä on mut tuhonnut. Kuitenkin varmaan lopettaisin vuodatuksen sanoihin:

"Kuitenkin, loppujen lopuksi. Antaisin anteeksi kaikille, jotka ovat minua kohdelleet huonosti. Olen liian väsynyt kantamaan minkäänlaista kaunaa ketään kohtaan. En kuitenkaan saisi muutettua mitään asioita. Se on mieli mikä vihaa, ei sydän. En kanna kaunaa mistään mitä minulle on tehnyt, luovun syytteistä ketään kohtaan. Tällä hetkellä olen onnellinen. Tahdon olla onnellinen kaikkien puolesta. Tahdon kaikkien tietävän, että rakastan jokaista omana itsenään. Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Toiset esittävät roolia. Mutta loppujenlopuksi, hekin oppivat hyväksymään itsensä ja uskaltavat olla esittämästä mitään muuta kuin oikeasti ovat. Jotta jokainen olisi oma itsensä, vaatii tämä jokaiselta ulkopuoliselta kärsivällisyyttä ja malttia, sekä tahtoa auttaa jotakuta. Auttakaa apua tarvitsevia ja tukekaa tukea tarvitsevia, itkekää ja naurakaa, olkaa onnellisia. "

Tuon jälkeen toivottaisin kaikille hyvää jatkoa, ilmoittaisin haluni syrjäytyä ihmiskunnasta, ja että palaillaan viikon tai parin päästä.

Anteeksi en varmaan koskaan pyytäisi. Olenko siis itserakas?

Nojaa, lokeroikaa mut jos haluutte.

Just kidding
I'm fine, I'm just not happy.
Okay?

I'm fine. Kiitos osanotostanne :I

Vidduh.

Eli siis joo.
Mulla on menossa taas joku masennuskausi. Eli siis just väsyttää ja kaikki tuntui turhalta ja et mistää ei oo mitää hyötyä ja et tahdon vaan kadota piiloon, nukkua itseni 'terveeksi' ja palata takaisin omana iloisena itsenäni.

Joka kuulemma on hirveän suloinen, jolla on ihanat, ruskeat ja kirkkaat silmät, jonka toiveita ei voi vastustaa, jota on pakko totella ja jolla on päättäväinen luonne ja temperamenttia löytyy.

Näin mulle sanotaan työpaikalla.

Asia selvä.
Ilopilleri.
Ihana.

Mitä muuta?

En mä tiedä.
Vaikeaa sanoa mitään positiivista tähän aikaa. Epätoivonen olo.

Yöt oon nukkunut levottomasti. Kädet kipeenä hakkaamisesta ja jalat kipeenä potkimisesta.

Kyllä. Hakkaan ja potkin sänkyä/seinää öisin. Unissani. Levottomuus.

Milloin saan nukkua taas kunnolla?

....

Hmmh.

Täytyy kyl myöntää..
Se et tulee viesti.
Et joku uskoo..
Et pystyn johonkin...

Tulee jotenki vahvempi olo.
Sillei ko ei ite usko itteensä..

Hmmmh... <3

Voisinko nyt vain sanoa.. Enään kahdeksan päivää nii tuo ihana ja ainutlaatuinen ihminen tulee lomille ! :)

Hyvää yötä, nukkukaa hyvin, palaillaan taas huomenissa :)

Ja uskokaa pois..

I'm fine :)

xoxo ~ mie kuittaan