'ranteessa luku "219". '
Hmm.
1.5 vuotta takana. Sama määrä edessä.
Mutta ko ei kiinnosta.
Väärä ala.
'Ei mua sotella sillon kiinnostanut pätkän vertaa, se on pelkkää teoriaa ja muutenki se on iha hirveetä. Siirryin priimukseen ja meen aina ihan innoissani kouluun ! '
...
Voisinpa itse sanoa samaa.
Voisinpa sanoa että menen innoissani kouluun.
Tuomitaanko miut jos teen päätöksen että jätän koulun kesken ja vaihdan alaa. Tullaanko mua taas moittimaan ja tuomitsemaan mun valintojen takia. Tullaanko mulle nauramaan ja sanomaan et
'hah, sinäkö muka sinne, älä ees kuvittelekkaan! '
Ja päälle nauretaan vielä.
Sanoin joskus et tahdon lähteä armeijaan.
'Hahhahahaaa, sinäkö muka sinne, et sä sielä kestäis päivääkään!'
Olin valmis lyömään vetoa asiasta.
Sanoin että tahdon rakennusalalle.
'hahahaaa, ei susta siihen olis'
Olin valmis lyömään vetoa siitäkin asiasta.
Ilmoitin kuitenkin lähteväni sotelle.
'Oi että ihanaa, seuraat äitisi jalanjälkiä.'
'Se on hyvä ala, saat varmasti työpaikan'
'Se on kyllä tosi hyvä ala, sovit sinne mainiosti'
No.. Joo...
Entä sitten?
Enkö saisi elää omaa elämää, omaa polkua, miks mun pitää äidin jalan jälkiä seurata?
Eikö muut alat ole hyviä? Eikö niistä saa työpaikkaa?
Enkö sovi mihinkään muuhun työhön kuin lähihoitajaksi?
Mut siis..
Rakennusala.. Kiinnostais edelleen. Kiinnosti jo ysiluokalla.
Pintakäsittelyala ois kanssa aika kiinnostava.
Samoin painoviestintä. Audiovisuaalisesta viestinnästä puhumattakaan..
Mietin vaan et miks jatkaa opiskelua alalla joka ei yksinkertaisesti enään kiinnosta. Miksei opettajat vain usko että kaikkia ei ala kiinnosta, en olis ensimäinen joka sen alan jättäis kesken.
Miksen sais jättää kesken sitä.
Miksei mua uskota jos sanon ettei ala kiinnosta?
Pitääkö mun lähteä siihen hommaan, että jätän tunneille menemättä ja lintsaan joka päivä? Sekö on ainoa keinoa osoittaa että ei kiinnosta..
Turhaudun tunneilla, en tykkää, en tahdo, en halua.
Se ala on mulle liian vaativa. Ei musta ole siihen.
Mä en voi sietää tätä stressin määrää mikä mulle on tullut kahden päivän aikana. Ei musta oo tähän. Mä romahdan jo viikon sisään jos tiedän et mun on käytävä toi ala loppuun.
Ja mä en tahdo sitä.
Musta ei ole siihen.
En haluu joka aamu herätä vittuuntuneena siihen että pitää lähteä linkkiin, istua tunti linkissä ja mennä 8 tunniks istumaan luokkaan, opiskelemaan teoriaa ja kuuntelemaan sitä että kuinka jonkun henki voi olla mun käsissä. Kuinka helposti pienellä virheellä voin saattaa jonkun kuolemaan.
Ei musta ole siihen et ottaisin vastuun toisen elämästä ja kuolemasta.
Mä haluan tehdä töitä joista nautin.
Haluisin herätä aamulla siten, että voin aamulla innoissani syödä aamupalan ja ajatella että kun syön nyt aamupalan, jaksan hyvin koulussa, haluisin olla innoissani opiskelusta.
Mut en voi ajatella niin.
Väärä ala.
Haluan vaihtaa alaa.
Mut miks kaikki on mua vastaan?
En malta odottaa sitä kolmatta maailmansotaa minkä tästäkin asiasta saan aikaan.
Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
xoxo ~ mie kuittaan
P.S. Kiitokset kaikille 1900 vierailijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti