Ranteessa luku 213,
ja blogissa 1996 kävijää.
Sellasta.
Itsehän olen syntynyt vuonna 1996.
Ei tää oo niin paha.
Kuin moni tietää ja voi olla mun kanssa samaa mieltä siitä, että blogiin kirjottaminen kännykällä on yhtä shaisshhee?
Viikonloppu takana.
Samoin ne vajaat 30h ko ei ole sähköä. Mutta nyt ne viimein tulivat takaisin. Koulussa sain kännykän lataukseen. No, akkua enään 50% jälellä. Minkäs teet.
Onneks on vanha ja ianikuinen klassikko nokian liukuläppä tallessa. Ilman takakantta tosin.
Mut se kännykkä toimii. Sillä pääsee jopa facebookiin. Mut siis sille on turha puhua mistään whatsapista, twitteristä, kuvakkeesta, irc-galleriasta, kikistä, instagramista tai edes youtubesta.
Bloggerista puhumattakaan.
Ääntä ei myöskään voi säätää kännykän sivulta, on avattava näppäimet, kerran nuoli alas, kaksi oikealle, ok, ja sieltä sitten asetuksista äänenvoimakkuus.
Vai tuli myrskyn nimeksi 'Eino'.
Eihän siinä.
Itselle tulee vain mieleen 'Eino enkeli' niminen kappale.
Eipä siitä sen enempää. Päässä soi tuo kappale samalla kun syön aamupalaa ja näen ikkunasta miten pihakeinu heittää takaperin voltteja ja kuinka trampoliini on niin rakastunut nurmikkoon ettei halua luopua siitä mitenkään.
Koulussa onnistuttiin saamaan opettaja puhumaan ja kuulustelemaan meidän uniaikoja ja syömisiä. Määräs d-vitamiineja et pitäs joka päivä syödä. Tai se työntää ne kurkusta alas. Hah.
Opolle olin varannut ajan.
Lopputuloksena oli se että paikalla oli mun lisäks opo ja koulukuraattori. Ens viikolla pitäs jompi kumpi vanhemmista raahata koululle. Siitä viikko eteenpäin nii mulla on aika kuraattorille. Sinne pitäs listata asioita ja kertoo mun elämästä, minusta ittestäni, perheestä, kavereista, koulusta, poikaystävästä..
Helppo nakki, kyllähän tää kirjottamine multa jotenki sujuu.
Painovirheeseen pitäs keksiä jotai juttuideoita. Jotain joka sopisi hyvin sanan 'mystiikka' alle.
On mulla jo pari ideaa.
Toteutus..
Onkin sitten toinen tarina.
Kolme viikkoa erossa.
Eii tää oo niin paha...
Ja jätkän kännykkä..
Paskana.
Eihä siinä.
Ei avauduta ei..
Mitäs sitte?
Eikai muuta.
Eino leikkii ulkona.
Ja miul on ikävä ihmisiä.
jatkakaa...
xoxo-mie kuittaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti