~ Heittimessä luku 189 ~
Iltaa.
Kerronpa teille nyt, mitä olen tehnyt tänään.
Ja samalla kerron, mitä olen todennut.
' olen Oppilas (cursedclown) ja pidän teille rastikoulutuksen aiheesta kamppailu ja itsepuolustus. Lepo '
Kerron lyhyesti.
Ketään ei kiinnostanut.
Osa kyllä yritti innoissaan, mutta ei ottanut tosissaan.
Oon huomannut sen että mun on turha yrittää opettaa kenellekkään mitään...
Tosin alaisille on pakko opettaa, mutta se jääkin siihen.
Vaikka taitoa löytyis niin mitä sitten? Joka kerta kun opetan jollekin jotain, homma menee suoraan sanottuna vituiks heti.
Ensin tullaan sillee innoissaan kysymään neuvoa, mut sen jälkeen kun opettaminen alkaa, kiinnostus loppuu heti kun avaan suuni ja kerron miten asia on.
Oikeastaan, mua ei suoraan sanottuna enää kiinnosta vittuakaan jos joku kysyy multa neuvoa jossakin asiassa.
En jaksa vaivata päätäni turhanpäiväiseen hyödyttömään avunantamiseen, kerta siitä ei ole kuitenkaan hyötyä.
Niin saatanan monta kertaa kun olen auttanut muita, ollut tukena ja yrittänyt ratkaista asioita... Vastaan tulee aina se 'ei tarvitse'
Tällähetkellä, tässä yksikössä, olen se tunnettu hylkiö. Se on fakta.
Tiedän että suurin osa ihmisistä tuntee vihaa tai muuten kyseenalaistaa tarkoitukseni omassa roolissa: heittimenjohtaja.
Jos sanon mielipiteeni -> kysyvät ilmeet 'mitä vittua taas?'
Jos teen asiat omalla tavalla -> kyseenalaistetaan toimintani.
Toinen fakta on se että...
Ennen inttiä, luulin että asiat korjautuisivatkun saavun tänne. Luulin, että voisin saavuttaa jotain.
Luulin, että ei tarvitsisi enään huolehtia turhaan ja pääsisin masennuksesta.
Jo ensimmäisen kuukauden aikana asiat meni heti fuck'd up.
Suunnitelma oli: pysy tuntemattomana.
No, asiahan muuttui kun tutustuin muihin ihmisiin.
Arvatkaa mikä on yksi kaikista todellisin asia tässä maailmassa?
Kun autat toista. Tuet toista. Kuuntelet toista. Pistät itsesi likoon toisen vuoksi.
Palkka sille: olet itse pulassa. Jäät yksin. Huomaat istuvasi yksin. Käveletkin omaa polkuasi, minkä toiset kaartavat.
Koska toimit muille 'lääkkeenä'
Se vaikuttaa nopeasti ja on helppo ottaa, mutta kun kipu häviää, et tarvitse sitä enään. Vasta sitten, kun tunnet taas kipua.
Toverillisuus ja ryhmähenki my ass.
Kunnes...
Löydät sieltä ihmismaassan seasta sen toisen samanlaisen ihmisen.
Se henkilö on myös kokenut tämän ja etsii omaa paikkaansa.
Vaikka olen sanonut, että en vihaa ketään...
Sanon sen vain siksi, koska muuten joutuisin sietämään taas niitä lukemattomia kyseenalaistavia ja inhoavia katseita.
Kyllä, vihaan.
Mm. Kaikkea.
Mutta koska se ei ole ongelma eikä liioinkaan suurempi osa persoonallisuuttani, se ei vaikuta mihinkään.
Paitsi silloin kun liekki sisällä syttyy ja vaikuttaa mieleen purskeina.
Silloin käyttäytyminenkin muuttuu. Asenne muuttuu. Arvot muuttuu. Äänensävy muuttuu.
'auta muita, kukaan ei kiinnostu.
Pyydä itse apua ja kaikki sekoavat ja vaativat perustelua.'
En tatkoita lähimmäisiäni...
Tarkoitan heitä, joiden kanssa joudun joka päivä tekemään töitä.
Näitä kutsun myös nimellä 'toverit'
CursedClown kiittää, kuittaa ja nostaa keskisormensa ylös.
~ Whoop Whoop
Iltaa.
Kerronpa teille nyt, mitä olen tehnyt tänään.
Ja samalla kerron, mitä olen todennut.
' olen Oppilas (cursedclown) ja pidän teille rastikoulutuksen aiheesta kamppailu ja itsepuolustus. Lepo '
Kerron lyhyesti.
Ketään ei kiinnostanut.
Osa kyllä yritti innoissaan, mutta ei ottanut tosissaan.
Oon huomannut sen että mun on turha yrittää opettaa kenellekkään mitään...
Tosin alaisille on pakko opettaa, mutta se jääkin siihen.
Vaikka taitoa löytyis niin mitä sitten? Joka kerta kun opetan jollekin jotain, homma menee suoraan sanottuna vituiks heti.
Ensin tullaan sillee innoissaan kysymään neuvoa, mut sen jälkeen kun opettaminen alkaa, kiinnostus loppuu heti kun avaan suuni ja kerron miten asia on.
Oikeastaan, mua ei suoraan sanottuna enää kiinnosta vittuakaan jos joku kysyy multa neuvoa jossakin asiassa.
En jaksa vaivata päätäni turhanpäiväiseen hyödyttömään avunantamiseen, kerta siitä ei ole kuitenkaan hyötyä.
Niin saatanan monta kertaa kun olen auttanut muita, ollut tukena ja yrittänyt ratkaista asioita... Vastaan tulee aina se 'ei tarvitse'
Tällähetkellä, tässä yksikössä, olen se tunnettu hylkiö. Se on fakta.
Tiedän että suurin osa ihmisistä tuntee vihaa tai muuten kyseenalaistaa tarkoitukseni omassa roolissa: heittimenjohtaja.
Jos sanon mielipiteeni -> kysyvät ilmeet 'mitä vittua taas?'
Jos teen asiat omalla tavalla -> kyseenalaistetaan toimintani.
Toinen fakta on se että...
Ennen inttiä, luulin että asiat korjautuisivatkun saavun tänne. Luulin, että voisin saavuttaa jotain.
Luulin, että ei tarvitsisi enään huolehtia turhaan ja pääsisin masennuksesta.
Jo ensimmäisen kuukauden aikana asiat meni heti fuck'd up.
Suunnitelma oli: pysy tuntemattomana.
No, asiahan muuttui kun tutustuin muihin ihmisiin.
Arvatkaa mikä on yksi kaikista todellisin asia tässä maailmassa?
Kun autat toista. Tuet toista. Kuuntelet toista. Pistät itsesi likoon toisen vuoksi.
Palkka sille: olet itse pulassa. Jäät yksin. Huomaat istuvasi yksin. Käveletkin omaa polkuasi, minkä toiset kaartavat.
Koska toimit muille 'lääkkeenä'
Se vaikuttaa nopeasti ja on helppo ottaa, mutta kun kipu häviää, et tarvitse sitä enään. Vasta sitten, kun tunnet taas kipua.
Toverillisuus ja ryhmähenki my ass.
Kunnes...
Löydät sieltä ihmismaassan seasta sen toisen samanlaisen ihmisen.
Se henkilö on myös kokenut tämän ja etsii omaa paikkaansa.
Vaikka olen sanonut, että en vihaa ketään...
Sanon sen vain siksi, koska muuten joutuisin sietämään taas niitä lukemattomia kyseenalaistavia ja inhoavia katseita.
Kyllä, vihaan.
Mm. Kaikkea.
Mutta koska se ei ole ongelma eikä liioinkaan suurempi osa persoonallisuuttani, se ei vaikuta mihinkään.
Paitsi silloin kun liekki sisällä syttyy ja vaikuttaa mieleen purskeina.
Silloin käyttäytyminenkin muuttuu. Asenne muuttuu. Arvot muuttuu. Äänensävy muuttuu.
'auta muita, kukaan ei kiinnostu.
Pyydä itse apua ja kaikki sekoavat ja vaativat perustelua.'
En tatkoita lähimmäisiäni...
Tarkoitan heitä, joiden kanssa joudun joka päivä tekemään töitä.
Näitä kutsun myös nimellä 'toverit'
CursedClown kiittää, kuittaa ja nostaa keskisormensa ylös.
~ Whoop Whoop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti