Terve.
197 aamua jäljellä.
Joko tajusit?
Ai.
Annas ko mie valaisen asiaa..
TJ. 297
Tj. 197.
Aloitin blogin pitämisen tasan sata päivää sitten. Hah!
Ja näyttää tää blogi vieläkin olevan pystyssä :"D
Eli hyvällä mallilla mennään (:
Tänää oli aamu jotenki hirwee rankka.
Ei jaksanu kiinostaa mittää ja miu muistiinpanot on edelleen kaverin laukun pohjalla koska en jaksanut ottaa niitä itelle mukaa kotia.
Laiska. Minäkö muka?
Katoppa peilii (:
Miun ei ees tarttis käyä noilla tunneilla.
Mut käyn silti koska ei miul oo muutakaa tekemistä.
Eropaperit laitettu eteenpäin.
Sanoisinko et oon oikeestaa aika ilone ollu tänää. Sen jälkee ko tulin kotia.
No, kai se viiden päivän reissaamine ja kotoa poissaolo teki tehtävänsä (:
Äitin kaa suunniteltu joulua, saan ehkä sittenki toteuttaa mun suunnitelmat. Täytyy vaa jutskailla isäpuolen kanssa.
Mut en mie nyt usko et sen maailmaa paljoo liikuttas jos oisinki joulun kotona kera ihanan ystäväiseni :)
Että ei siitä nytt vielä enempää.
Mut että jos tää suunnitelma nyt toteutuu, sanoisinko että tiedossa olisi elämäni paras joulu tähän mennessä enkä tarttis mittää lahjoja jos saan tän suunnitelman toteuttaa.
Joulu oman kullan kainallosa.
Voiko pukille kertoa parempaa joululahjatoivetta?
Muori hyväksyi, pukilta vielä pitäisi kysäistä. Ja mittää ongelmaa ei oo tähän mennessä ollu (:
Äiti kans ilmoitti et laittaa mulle rahaa tilille. Pääsisin joulukamoja ostelee kaupungista, sielä ko pyörin joka päivä.
Tänää on myös puhuttu asioista joista en ois koskaan uskonu äitille puvuvan. Siihen kaartiin kuuluu mm. ikuinen vauvakuume ja tulevaisuuden suunnitelmat.
Rupesin miettii et mistä tää kaikki johtuu?
Johtuuks tää siitä et uskallan olla enemmä oma itteni kotona...
Uskallan varovasti tuua omia mielipiteitä julki... Uskallan toivoa mahdottomia..
Enkä oo enään se 'kiltti tyttö joka tekee kaiken mitä muut pyytää'. Sain yhdes vaihees kuittailua et en sais olla nii kiltti.
No, on täs pari kertaa otettu yhtee ja selväks on näemmä tullu et haluun elää omaa elämääni.
Sanottiin ettei miun kannattas vaihtaa alaa. Mitä tein?
Toin äidille tänään eropaperit kirjotettavaks.
'se tyttö oikeesti on tosissaan'
Piti olla kämpillä yksi yö.
Ilmoitin eilen että onko ok jos jään toiseksi yöksi. Vastaus oli että toivoivat mun tulevan kotia.
En vastannut mitään. Hetken päästä tuli viesti jo kera hymiöiden: ookko tulossa tänään kotia? (:
Vastasin että en tule.
Muutaman tunnin päästä puhelin soi.
'nii sie jäät kaupunkiin vai?'
"joo"
'oisiks käyny tiimarist hakee kamoja huomenna jos laitan rahaa tililles. Tuut kotia sit ko ehit'
"jooo eiköhä se onnistu"
Wait... what?
Ei kinuamista et pitäs tulla kotia tekee töitä? Saan mennä huomenna käymään mummin luona koulun jälkeen?
Mun ei tarvii olla viikoloppua kotona?
Mistä tää johtuu?
Mulle annetaan omaa tilaa.
Mua ymmärretään.
Saan elää omaa elämääni.
Okei.
Eihä siin sit mittää.
Kuitenkin...
Suunnittelin et tyhjennän huomenna tiskikoneen ja pesen pyykkiä. Heti ko pääsen koulusta ja oon 19 aikaan kotona.
Perjantaina leipoisin siskon kanssa pipareita, torttuja ja ehkä jopa juustokakun?
Kulta tulee lomille.
Miulla menee kotona hyvin.
Ei stressiä.
Ei koeviikkoina kokeita.
On niin helppoo olla onnellinen...
xoxo - mie kuittaan
P. S.
If u can dream it. U can do it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti