~: Vuoden viimeinen postaus

Heijsan.

Vuoden viimeinen postaus vai?

Ja aamuja jäljellä tasan 170 !!

Toisin sanoen. Kulta on käynyt nyt puolet inttiajasta.

Hih !

Täs on nyt lähiaikoina herännyt mieleen kysymys:

Mitä mie nyt olen tehnyt???

Mitä mie olen tehnyt että saan tälläisen kohtelun??

Mitä miulle tärkeet ihmiset on tehneet että tää tilanne on riistäytynyt käsistä??

Joskus tekis mieli laittaa lasit päähän,

ois edes jonkin verran piilossa maailman menolta.

Eihän ne paljoo auttas.. Mut ...

On se apu edes jotain. Parempi sekin kuin ei mitään.

Mut toisaalta välillä miettii..

Pitäiskö sittenkin ite laittaa lasit päähän ja tarkastella maailmaa toisesta näkökulmasta?

Välillä taas on tilanteita, jolloin tulee tilanteita, että haluais vaan kadota kokonaan, vaikka vain muutamaksi minuutiksi, paeta vaikka jostain tilanteesta. Silloin auttaisi kyky muuttua näkymättömäksi haamuksi..

Joskus on tilanteita, et pitää oikeesti repästä.

Kokeilla jotain uutta.

Kokeilla ja tehdä jotain mitä ei oo ennen tehnyt..

Räjäyttää maailman ajatusmaailma hetkeksi.

Sisarukset. Ne maailman ärsyttävimmät ihmiset.

Mut silti ne kaikkein tärkeimmät !

Pelleily. Älä ota aina kaikkee liian tosissas !

YOLO !

Pimeä huone. Yksi valo.

Tuijota valoa, mieti maailman menoa ..

Shh. Ei kerrota muille.

Pidetään tää asia meidän välisenä asiana. Okeij?

Kaikki ei ole tarkoitettu julkisuuteen tuotavaksi!

Välillä ois jees olla se pääjehu.

Kokeilla miltä tuntuu saada kaikkien huomio.

Olla kerrankin se huomion keskipiste.

Kaikki kysyis mitä mieltä mie oon.

Kukaan ei satuttais. Elettäs rauhassa.

Mutta se onkin sitten suurin unelma.

Show me how to fight for now

and I'll tell you baby..

It was easy

Ystävät löydettiin vaik osa niistä kadotettiin

Tahdo en siis unohtaa et tiimissä mennää

Mä kii pidän sentää vaik aika siivillä lentää

Eihän elämässä kaikki oo reilua

Pienenä hepan mä sain ison keinuvan

Sain ilol keinua siihen asti

Kunnes se hajos ja taas itkee lapsi

Kuhan vaan pitää saan, mun oman pään.

Kuka saa päättää kuka lähtee tai jää.

Tää on mun unelmaa!

Ulkona telmittiin ja tehtii konnankoukkuja

Joista monta kertaa taidettii me pulaan joutua

Älä koskaan luovuta

Vaikka elämä kolhisi

Älä koskaan luovuta

Istahda alas toviksi

Jokaisella pitäs olla taito itsekritiikkiin.

Maallinen taivallus on kuitenki vaa pieni visiitti.

Näiden kuvien myötä..

Mie tahdon kiittää teitä kaikkia tästä viimeisestä muutamasta kuukaudesta.

Lukijoita on PYÖRISTETTYNÄ se 3000. noin. about. (okei. tällä hetkellä 2921).

WOW!

Kiitos.

Kulta. Mie rakastan siua.

Kiitos myös siulle, kun oot jaksanut mua,

vaikka meiän elämäntilanne on erilaisista syistä nyt mikä on.

But. U know.

Me pärjätään.

Mitä me tehtäs ilman toisiamme?

Oisitko koskaan uskonut olevas tässä elämäntilanteessa?

Ja kyllä.

Jätän kaiken taas viime tippaan.

Blogin kirjoittamisenkin.

Tahdon myös kiittää kaikkia kavereita, jotka on jaksanut mua.

Tahdon kiittää ihanaa Painovirheen työryhmää ja meiän pääjehua ♥

Tahdon myös kiittää H-M. Susta on ollut iiiiiiso apu :3

Kiitän !!

JA ennenkaikkea...

Koska miulla on tapana olla välillä hirrrrweän itserakas... (;

Tahdon kiittää itseäni että oon pitänyt pään kylmänä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

I'M THE BEEEST ♥♥♥

DAHH

Ei kai siinä.

Palaillaan ensi vuoden puolella !

Adiooooos bitcheeeeshh!

P.S.

FUCKKKKIING RAILAKASTA UUTTA VUOTTA 2014 !

~

Sivut

Translate