" Miulle aina sanotaan et mie oon se joka yllättää..
Tällä kertaa se oli niin et mut yllätettiin. Ja ilmeisesti jotenki lamaannuin tai jotain.
Mieles pyöri kaikkee mahdollista taivaan ja maan välillä.
Sanoilla "mie rakastan sua"on nykyään miu elämäs paljon suurempi merkitys ja paino ne sanoessa tai kuullessa.
Nykyään myös muillaki yhteisillä hetkillä on paljon enemmän arvoo..
Ainakin tän vkln jälkeen..
Mut siis...
Arvatkaa kuka poistui tänään ensimäistä kertaa paikalta kyynel silmäkulmassa? "
Joo.
'Lukijoita yli kolme tuhatta'
Sellasta. Yllä oleva teksti on kopioitu miun profiilista yhdeltä netti sivustolta. Kirjoitin sen tänään tossa muutama tunti sitten. En siis jaksanut kirjoittaa sitä uudestaan tänne - laiska kun olen.
.. Josta sainkin ajatuksen, että mistä kirjoittaisin tänne tänään - jos siis kerkeän - toisin sanoen jaksan.
Postauksen otsikko.. Takaisin ajassa..
Niin..
Mie muistan ne ajat, jolloin olin todella vittumainen ihminen.. Vittuilin kaikille, herätin huomiota reagoimalla asioihin omalla tavallani. Olin suoraan sanottuna yksi idiootti. Vaikka autoinkin muita. Mut se oli sit se toinen puoli meikäläisestä, se oli se mun todellinen minä.
Idiootiksi muutuin, koska en saanut missään huomiota. En edes positiivista, muutuin täydeksi idiootiksi, halusin huomiota, halusin et mua huomioidaan positiivisella tavalla eikä aina negatiivisella tavalla.
Aloin tekemään typeriä asioita, aloin vittuilemaan ihmisille.
Huomasin, että pian ympärilläni oli vain niitä ihmisiä, joita kaikki kutsuivat lissuiksi ja pissiksissi, koulun pahisjengi, jotka ajattelevat vain omaa napaansa.
Rupesin miettimään, mistä moinen?
En mä tiedä, en kelvannut mihinkään muuhun porukkaan.
Kesällä rupesin olemaan taas enemmän oma itseni, kaveripiirit kuitenkin pysyivät samana.
Olin yksi niistä 'pahiksista', jotka loppukeväällä lintsasivat koulusta minkä kerkesivät. Ja muutenkin jätti kaikki kouluhommat hoitamatta. Siinä meni sitten sekin motivaatio koulun suhteen.
Kesällä väsyin, vietin viikot ja päivät sängyssä maaten. Kuuntelin kun kaikki valittelivat kun en koskaan saanut mitään aikaseksi.
Lähdin mökille. Aina me siellä serkkujen kanssa tehtiin eväsretkiä ja pidettiin hauskaa. No, tää kesä meni suurimmaksi osaksi aitassa nukkuessa. Nukkuessa ja syödessä. siinäpä se. Riparilla sain taas jotenkin voimaa, jaksoin tehä kaikkee ja olin pirteämpi. Mistä lie johtui. Kuhan vaan pidin hauskaa, ei sen kummempaa.
Aloitin syksyllä koulun, uudet kaveripiirit, katkaisin välit niihin entisiin. En jaksanut enään esittää mitään, olin tullut 'viisaammaksi' kesän aikana. Mistä lie johtui - en tiedä?
Syksyllä tapahtui paljon muutakin. Olin väleissä erään ystävän kanssa. Ei oltu moneen kuukauteen pidetty yhteyttä. Enkä olisi koskaan uskonut, että oltaisi tässä tilanteessa. Ainakaan uuden vuoden 2013 perusteella.
Se yks nyt ei ainakaan kuulemma mittään sieltä bileistä muista. Mut mie muistan.
'ROOOOSAAAA !! ANNA MULLE HALI !!! '
"öööö... en"
'ANNA NYYYT !! '
"Keijo... ööö enkä anna. "
'MUTTAKO MÄÄ HALUUN HALIN SULTA'
"okei okei okei.. Tuu tänne nii saat halin"
Okei. Se oli sillon. Se ei muista, mie muistan.
Mutta tiiättekö työ mitä?
Oonko joskus maininnut asian, että meiän tarina on pitkä juttu?
Toiset sanoo et tuntuu et me edetään hirveellä vauhilla. öö mite ni?
Eiköhä oo meiä oma juttu. Kuitenkin.
Muistan puheet CursedClownin kanssa joskus vajaa 2.5 kk sitten.
Kyselin että 'mistä lähtien sie musta muka oot tykännyt'.
Sain vastauksen, mutta siihen se jäikin.
Sit tulin tässä muutama viikko sitten maininneeksi, että mie en ole koskaan vastannut tuohon kysymykseen.
Mulle ei ole koskaan esitetty tuota kysymystä. Mutta kerran annoin vastauksen siihen kysymykseen ilman että se kysyttiin. CursedClown saattaa muistaa kun asiasta mainitsin. Vai muistatko?
Vastaukseni oli aika.. suorasanainen, mysteerinen, kysymys.
"se on pitkä tarina"
On asioita joita ei kukaan tiedä. Ei edes ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken mun elämästä. Ei edes miun parhaat ystävät tiedä todellista vastausta tuohon kysymykseen.
Ehkä mie sen joskus kerron. Tai kerronpa hyvinkin. Sitten kun on aikaa selittää se.
Kuten sanoin..
"Se on pitkä tarina.. Ja miulla on aina ollut se periaate, ettei kaverin poikaystävään kosketa"
xoxo - mie kuittaan
Tällä kertaa se oli niin et mut yllätettiin. Ja ilmeisesti jotenki lamaannuin tai jotain.
Mieles pyöri kaikkee mahdollista taivaan ja maan välillä.
Sanoilla "mie rakastan sua"on nykyään miu elämäs paljon suurempi merkitys ja paino ne sanoessa tai kuullessa.
Nykyään myös muillaki yhteisillä hetkillä on paljon enemmän arvoo..
Ainakin tän vkln jälkeen..
Mut siis...
Arvatkaa kuka poistui tänään ensimäistä kertaa paikalta kyynel silmäkulmassa? "
Joo.
'Lukijoita yli kolme tuhatta'
Sellasta. Yllä oleva teksti on kopioitu miun profiilista yhdeltä netti sivustolta. Kirjoitin sen tänään tossa muutama tunti sitten. En siis jaksanut kirjoittaa sitä uudestaan tänne - laiska kun olen.
.. Josta sainkin ajatuksen, että mistä kirjoittaisin tänne tänään - jos siis kerkeän - toisin sanoen jaksan.
Postauksen otsikko.. Takaisin ajassa..
Niin..
Mie muistan ne ajat, jolloin olin todella vittumainen ihminen.. Vittuilin kaikille, herätin huomiota reagoimalla asioihin omalla tavallani. Olin suoraan sanottuna yksi idiootti. Vaikka autoinkin muita. Mut se oli sit se toinen puoli meikäläisestä, se oli se mun todellinen minä.
Idiootiksi muutuin, koska en saanut missään huomiota. En edes positiivista, muutuin täydeksi idiootiksi, halusin huomiota, halusin et mua huomioidaan positiivisella tavalla eikä aina negatiivisella tavalla.
Aloin tekemään typeriä asioita, aloin vittuilemaan ihmisille.
Huomasin, että pian ympärilläni oli vain niitä ihmisiä, joita kaikki kutsuivat lissuiksi ja pissiksissi, koulun pahisjengi, jotka ajattelevat vain omaa napaansa.
Rupesin miettimään, mistä moinen?
En mä tiedä, en kelvannut mihinkään muuhun porukkaan.
Kesällä rupesin olemaan taas enemmän oma itseni, kaveripiirit kuitenkin pysyivät samana.
Olin yksi niistä 'pahiksista', jotka loppukeväällä lintsasivat koulusta minkä kerkesivät. Ja muutenkin jätti kaikki kouluhommat hoitamatta. Siinä meni sitten sekin motivaatio koulun suhteen.
Kesällä väsyin, vietin viikot ja päivät sängyssä maaten. Kuuntelin kun kaikki valittelivat kun en koskaan saanut mitään aikaseksi.
Lähdin mökille. Aina me siellä serkkujen kanssa tehtiin eväsretkiä ja pidettiin hauskaa. No, tää kesä meni suurimmaksi osaksi aitassa nukkuessa. Nukkuessa ja syödessä. siinäpä se. Riparilla sain taas jotenkin voimaa, jaksoin tehä kaikkee ja olin pirteämpi. Mistä lie johtui. Kuhan vaan pidin hauskaa, ei sen kummempaa.
Aloitin syksyllä koulun, uudet kaveripiirit, katkaisin välit niihin entisiin. En jaksanut enään esittää mitään, olin tullut 'viisaammaksi' kesän aikana. Mistä lie johtui - en tiedä?
Syksyllä tapahtui paljon muutakin. Olin väleissä erään ystävän kanssa. Ei oltu moneen kuukauteen pidetty yhteyttä. Enkä olisi koskaan uskonut, että oltaisi tässä tilanteessa. Ainakaan uuden vuoden 2013 perusteella.
Se yks nyt ei ainakaan kuulemma mittään sieltä bileistä muista. Mut mie muistan.
'ROOOOSAAAA !! ANNA MULLE HALI !!! '
"öööö... en"
'ANNA NYYYT !! '
"Keijo... ööö enkä anna. "
'MUTTAKO MÄÄ HALUUN HALIN SULTA'
"okei okei okei.. Tuu tänne nii saat halin"
Okei. Se oli sillon. Se ei muista, mie muistan.
Mutta tiiättekö työ mitä?
Oonko joskus maininnut asian, että meiän tarina on pitkä juttu?
Toiset sanoo et tuntuu et me edetään hirveellä vauhilla. öö mite ni?
Eiköhä oo meiä oma juttu. Kuitenkin.
Muistan puheet CursedClownin kanssa joskus vajaa 2.5 kk sitten.
Kyselin että 'mistä lähtien sie musta muka oot tykännyt'.
Sain vastauksen, mutta siihen se jäikin.
Sit tulin tässä muutama viikko sitten maininneeksi, että mie en ole koskaan vastannut tuohon kysymykseen.
Mulle ei ole koskaan esitetty tuota kysymystä. Mutta kerran annoin vastauksen siihen kysymykseen ilman että se kysyttiin. CursedClown saattaa muistaa kun asiasta mainitsin. Vai muistatko?
Vastaukseni oli aika.. suorasanainen, mysteerinen, kysymys.
"se on pitkä tarina"
On asioita joita ei kukaan tiedä. Ei edes ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken mun elämästä. Ei edes miun parhaat ystävät tiedä todellista vastausta tuohon kysymykseen.
Ehkä mie sen joskus kerron. Tai kerronpa hyvinkin. Sitten kun on aikaa selittää se.
Kuten sanoin..
"Se on pitkä tarina.. Ja miulla on aina ollut se periaate, ettei kaverin poikaystävään kosketa"
xoxo - mie kuittaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti