No siis tuota niin.
Miksi mie kirjotan meistä?
19. 2. 2014.
~ 4 kk
"tuntuu et oltas oltu puol vuotta yhessä"
no joo... mut meillähä on ollu kaikkee säätöö ennen ko alettii seurustelee :3
JA SIT SELLANEN JUTTU ETTÄ.
Ei. Emme ole NORMAALI PARISKUNTA.
Olemme kaukana siitä. WE ARE PERFECT, u know.
" No mutta asiaan.
Tai no sitähän täs koko ajan ollaan kirjottamassa.
Mie oon vaan monesti miettinyt sitä, että miten mie nykyään eroan siitä ihmisestä joka mie joskus oon ollut. Jos vaikka miettii mitä kaikkee täs on sattunut ja tapahtunut vuoden varrella.
Olin joskus se todella vittumainen ihminen, muistan ko mie Keijolle joskus vittuilin kaikkee. Vittuilin turhista asioista. Ja no, olin sitä kohtaa millane ny olinkaan. Ja kadun sitä.
Mietin et miten oon voinut olla joskus sellanen ihminen?
Mustasukkasuus, se et itel oli paha olla tai jotain?
No, mulla oli omat syyni silloin. Mut sanotaan näin, että jos voisin muuttaa jotain menneisyydessäni nii se ois toi asia. Et miettisin kaks kertaa kenen ihmisen rinnalla oon missäkin asiassa, ketä kohtelen ja miten kohtelen, ketä uskon ja ketä en.
Tai jos kelaa sen kakstoista vuotta taaksepäin ko tavattiin ekan kerran. Remember that? Entä ne matikan tunnit? Tai se joulujuhla?
Vissii ollaa oltu samalla luokalla joskus.
En mä tiedä. Joo ollaan. Mut jotenki vaikee uskoo?
Tai sillei.. Jännästi.. :D
Oisko sillo uskottu et oltas tässä tilanteessa?
Molemmilla ne omat menneisyydet - niin hyvine kuin huonoine muistoineen. Hyviä yhteisiä muistoja - mutta myös huonoja.
Ja silti ollaan tässä tilanteessa? :D
Mie oon onnistunut saamaan sut häkeltyneeks monia kertoja - myönnä pois, nään sen susta. Osaan tulkita sua. Kaiken näkee sun silmistä. Muistatko ko maattii yks ilta mun sängyllä, katottii toisiamme silmiin, luettelit mitä kaikkee näät mun silmien kautta.
Pelko, toivo, onnellisuus jne.. No mutta, olit oikeessa, ne kaikki meni nappiin.. Kerro miten teet sen? Pelko siitä et menetän, suru siitä mitä oon menettänyt, ilo ja onnellisuus siitä mitä mulla on nyt.
Mä en tiedä huomasit sä, mut mä huomasin yhen jutun joulun aikana. Ko oltiin 10 päivää putkeen samas paikas ja saman katon alla. Paitsi se yks yö, mut ei oltu eros ees ko ehkä 12 tuntia, oltii saman katon alla se koko aika. Huomasitko sie mitää?
Mie huomasin. Meiän kahen välillä ei ollu mitää riitoja tai mitää.
Oon aina oottanu sitä ensimäistä riitaa. Tuliko sitä koskaan?
Ei ainakaa vielä. Mikä siinä on? Se et molemmat kunnioittaa toista?
Se että molemmat luottaa toiseen? Se että molemmat pystyy olee täysin oma ittensä sillei et tietää et toine hyväksyy toisen sellasena ko se on. Ei lähe muuttaa pakosti mitää toisessa ja sillei.
Kuten sanoit. "antaa olla oma ittensä". Ollaan avoimia, ollaan rehellisiä, ollaan ko parhaat ystävät ja ollaa yhessä.
Mietin myös et kuinka moni pariskunta ois viettäny kymmene päivää putkee yhessä ? Siis sillei.. Jos tyypit asuu samalla paikkakunnalla.. Nii luulis et ne ois jonki verra erillää ja eläis omaa elämää..
Mut me? Me asutaa samalla paikkakunnalla, mut olla yhessä joka paikassa. Emt. Ei se mua haittaa, ko tullaa hyvi toimee. Toki molemmilla on ne omat elämät.. Mut sit meillä on se yhteinen elämä.
Muistatko ko luettelin sulle joskus aikoinaan, sillo kesän lopussa - ehkä? - että ko puhuttii parisuhteista. Että millane sen pitäs olla.
Kerroin sulle omat mielipiteeni et millasta sen pitäs olla ja miten se toimis. Muistatko ne? Muistatko mitä vastasit?
Että oon ensimäine muija kuka on sun kaa samaa mieltä asiasta?
No siis. Sellasta se vaan on. Mun mielestä ne on vaa niiko ne pääpiirteet et mite suhde vois toimia. Ottaen huomioon mulla ei oo minkäänlaista kokemusta asioista, kaikki on mulle uutta. Oon vaa seuraillu sivusta ko ihmiset kokeilee kaikkee - otan oppia ympäristöstä.
Ja siis ihan hyvin ne mun teoriat näköjään on pitänyt paikkansa.
Kai ? Sano sie se :D
Sit muistan ko joku joskus sano että mie oisin muka hyvä vaimo.
Ja siis.. Millähän perusteella? Jaa a. :D
Ja se ko sanoit et se tyyppi oli oikeessa, vaikkei ees seurusteltu vielä sillo. Mitä lie sie musta oot sillo sepittäny? Kerskaillu nii että muut on kateellisia.. Dahh. Just :D
No ei siinä. Mitähä vielä.
Hmm.. Haluisin kiittää sua.
Kiittää sua siitä että oot antanut mulle mahdollisuuden. Muistatko ko kerroin sulle joskus niistä kuuluisista ja ainutlaatuisista "kolme katsetta" tarinan. Et mistä kaikki lähti..? No siis.
Ajattelin sillon et mikään sellanen ei ois mahollista, hylkäsin kaikki ajatukset siitä. En uskaltanut tehä mittää. "tää kuitenki jää vaa ystävyydeks, enkä haluu menettää tätä" nojoo. Ystäviä. Joopajoo.
Nykyään enemmänkin. Ainiin. Pitäs varmaa käyä viemäs ne jotkut sinne johonki liikkeeseen.. :---) u know.
Mut en mä oikeesti oo koskaa voinu kuvitella et meistä tulis mitää.
Olin kai nii sekasin sillo joskus ko näitä mietin. Et en vaa osannu kuvitella mitää tällästä :D No siinähä oli sillo monia eri tekijöitä mut silleesti sitte niin.
Kuitenkin, sie oot tehnyt mut iloseks, oot vaa nostanut mut ylös kuopasta, oon paremmis väleissä porukoiden kanssa. Jos sua ei ois mun elämässä, oisin oikeesti aivan jossai toisessa maailmassa. En varmaa asuis ees kotona enään vaa jossai suljetulla osastolla tai jotain. Ei sitä koskaan tiiä, mut oon mä sellasiiki vaihtoehtoja sillo joskus miettinyt. Mut että epäilykset siitä et ketää ei mun elämä enää kiinnosta erään tragedian jälkeen. Mut se että sie luit mun blogia täällä sen kaiken jälkeen? Heitit herttoja ja kommentteja..
Ja siitä seuras se et rupesin juttelee sulle. Ja niin.
Ajattelin joskus et me ei voitas olla koskaan missään tekemisissä, eräistä syistä, voin selittää sulle ne joskus.
Mut sie tuot iloa mun elämään, teet mut onnelliseks. Sain kysymyksiä mitä haluun joululahjaks.. "en mä tiiä, en tarvii mitää" - koska mulla oli jo kaikki mitä oon aina halunnut.
Mut se mitä aina salaa toivoin.. Toteutui. Sain viettää joulun sun kanssa. Sain istuu sun sylissä ko jaettiin ensimäiset joululahjat.
Se oli se mitä toivoin. Joulu sun kanssa. Voiko parempaa toivoa?
Kuinka moni seurusteleva pari viettää joulun yhdessä 2kk seurustelun jälkeen? Aina kuitenki ajatellaa sillei et "äpätiäpäti joulu vietetää sukulaisten kanssa" jne. Mut kuten jo ollaan todettu.
Me ei olla mikään tavallinen pariskunta. :)
Jatketaa samalla tavalla ko tähä asti.
En vaihtais päivääkään niistä mitä oon sun kanssa eläny ja säheltäny. Mulla on ihania muistoja sun kanssa ja toivon et mul on tulevaisuudessakin paljon yhteistä sun kanssa. Pari kertaa ollaan säikähetty jotai asioita mut no.. We are teens.. :D
Mut loppu hyvin kaikki hyvin. Right? :)
Ja meno jatkuu samalla tavalla.
Autetaan, tuetaan, valastaan se toisen pururata jos sähköt on menny poikki. Kuunnellaan ja pidetään hauskaa, kunnioitetaan, hyväksytään, kannustetaan, ohjataan takas tielle jos toinen meinaa kaatua ojaan, lohdutetaan ja rohkastaan, pakotetaan kertomaan huolia, pidetään hauskaa, riehutaan, kokeillaan ja koetaan, keksitään ja vittuillaan, pidetään huolta toisistamme ja rakastetaan toisiamme. Right?
Oot ihana ja kultainen, oot valo pimeessä joka ohjaa mua tekemään asioita. Kerroin sulle joskus jonkun ongelman.. Vastasit tylysti "kuuntele sydäntäsi". Silloin ajattelin et 'no just, kiitti vaa avusta'.. Mut nyt ko miettii.. Se autto aivan älyttömästi. Noi kaksi sanaa. Ne on saanut toisen käsityksen nykyään miu elämässä.
Oon oppinu tuntee itteeni, alan pikkuhiljaa laittaa viimisiä palapelin paloja kohdallee et tietäsin missä mun paikka täs maailmas on.
Ja no sen verran voisin todeta, et omasta mielestä mun paikka on sun vieressä, auttaa sua ja sillei, rakastaa ja tulla vieree nukkumaan.. U know..
Ja että mie muka osaan yllättää?
Ootappa lauantaita. Ootappa kuun vaihdetta.
Katotaa mitä mieltä sen jälkeen oot.
Mut sit tähä loppuu vaa sillei et..
Well..
I love u :3
♥ "
Jooo sellasta.
Tuo on miun ite kirjottama teksti joskus tammikuulta..
xoxo ~ mie kuittaan
Miksi mie kirjotan meistä?
19. 2. 2014.
~ 4 kk
"tuntuu et oltas oltu puol vuotta yhessä"
no joo... mut meillähä on ollu kaikkee säätöö ennen ko alettii seurustelee :3
JA SIT SELLANEN JUTTU ETTÄ.
Ei. Emme ole NORMAALI PARISKUNTA.
Olemme kaukana siitä. WE ARE PERFECT, u know.
" No mutta asiaan.
Tai no sitähän täs koko ajan ollaan kirjottamassa.
Mie oon vaan monesti miettinyt sitä, että miten mie nykyään eroan siitä ihmisestä joka mie joskus oon ollut. Jos vaikka miettii mitä kaikkee täs on sattunut ja tapahtunut vuoden varrella.
Olin joskus se todella vittumainen ihminen, muistan ko mie Keijolle joskus vittuilin kaikkee. Vittuilin turhista asioista. Ja no, olin sitä kohtaa millane ny olinkaan. Ja kadun sitä.
Mietin et miten oon voinut olla joskus sellanen ihminen?
Mustasukkasuus, se et itel oli paha olla tai jotain?
No, mulla oli omat syyni silloin. Mut sanotaan näin, että jos voisin muuttaa jotain menneisyydessäni nii se ois toi asia. Et miettisin kaks kertaa kenen ihmisen rinnalla oon missäkin asiassa, ketä kohtelen ja miten kohtelen, ketä uskon ja ketä en.
Tai jos kelaa sen kakstoista vuotta taaksepäin ko tavattiin ekan kerran. Remember that? Entä ne matikan tunnit? Tai se joulujuhla?
Vissii ollaa oltu samalla luokalla joskus.
En mä tiedä. Joo ollaan. Mut jotenki vaikee uskoo?
Tai sillei.. Jännästi.. :D
Oisko sillo uskottu et oltas tässä tilanteessa?
Molemmilla ne omat menneisyydet - niin hyvine kuin huonoine muistoineen. Hyviä yhteisiä muistoja - mutta myös huonoja.
Ja silti ollaan tässä tilanteessa? :D
Mie oon onnistunut saamaan sut häkeltyneeks monia kertoja - myönnä pois, nään sen susta. Osaan tulkita sua. Kaiken näkee sun silmistä. Muistatko ko maattii yks ilta mun sängyllä, katottii toisiamme silmiin, luettelit mitä kaikkee näät mun silmien kautta.
Pelko, toivo, onnellisuus jne.. No mutta, olit oikeessa, ne kaikki meni nappiin.. Kerro miten teet sen? Pelko siitä et menetän, suru siitä mitä oon menettänyt, ilo ja onnellisuus siitä mitä mulla on nyt.
Mä en tiedä huomasit sä, mut mä huomasin yhen jutun joulun aikana. Ko oltiin 10 päivää putkeen samas paikas ja saman katon alla. Paitsi se yks yö, mut ei oltu eros ees ko ehkä 12 tuntia, oltii saman katon alla se koko aika. Huomasitko sie mitää?
Mie huomasin. Meiän kahen välillä ei ollu mitää riitoja tai mitää.
Oon aina oottanu sitä ensimäistä riitaa. Tuliko sitä koskaan?
Ei ainakaa vielä. Mikä siinä on? Se et molemmat kunnioittaa toista?
Se että molemmat luottaa toiseen? Se että molemmat pystyy olee täysin oma ittensä sillei et tietää et toine hyväksyy toisen sellasena ko se on. Ei lähe muuttaa pakosti mitää toisessa ja sillei.
Kuten sanoit. "antaa olla oma ittensä". Ollaan avoimia, ollaan rehellisiä, ollaan ko parhaat ystävät ja ollaa yhessä.
Mietin myös et kuinka moni pariskunta ois viettäny kymmene päivää putkee yhessä ? Siis sillei.. Jos tyypit asuu samalla paikkakunnalla.. Nii luulis et ne ois jonki verra erillää ja eläis omaa elämää..
Mut me? Me asutaa samalla paikkakunnalla, mut olla yhessä joka paikassa. Emt. Ei se mua haittaa, ko tullaa hyvi toimee. Toki molemmilla on ne omat elämät.. Mut sit meillä on se yhteinen elämä.
Muistatko ko luettelin sulle joskus aikoinaan, sillo kesän lopussa - ehkä? - että ko puhuttii parisuhteista. Että millane sen pitäs olla.
Kerroin sulle omat mielipiteeni et millasta sen pitäs olla ja miten se toimis. Muistatko ne? Muistatko mitä vastasit?
Että oon ensimäine muija kuka on sun kaa samaa mieltä asiasta?
No siis. Sellasta se vaan on. Mun mielestä ne on vaa niiko ne pääpiirteet et mite suhde vois toimia. Ottaen huomioon mulla ei oo minkäänlaista kokemusta asioista, kaikki on mulle uutta. Oon vaa seuraillu sivusta ko ihmiset kokeilee kaikkee - otan oppia ympäristöstä.
Ja siis ihan hyvin ne mun teoriat näköjään on pitänyt paikkansa.
Kai ? Sano sie se :D
Sit muistan ko joku joskus sano että mie oisin muka hyvä vaimo.
Ja siis.. Millähän perusteella? Jaa a. :D
Ja se ko sanoit et se tyyppi oli oikeessa, vaikkei ees seurusteltu vielä sillo. Mitä lie sie musta oot sillo sepittäny? Kerskaillu nii että muut on kateellisia.. Dahh. Just :D
No ei siinä. Mitähä vielä.
Hmm.. Haluisin kiittää sua.
Kiittää sua siitä että oot antanut mulle mahdollisuuden. Muistatko ko kerroin sulle joskus niistä kuuluisista ja ainutlaatuisista "kolme katsetta" tarinan. Et mistä kaikki lähti..? No siis.
Ajattelin sillon et mikään sellanen ei ois mahollista, hylkäsin kaikki ajatukset siitä. En uskaltanut tehä mittää. "tää kuitenki jää vaa ystävyydeks, enkä haluu menettää tätä" nojoo. Ystäviä. Joopajoo.
Nykyään enemmänkin. Ainiin. Pitäs varmaa käyä viemäs ne jotkut sinne johonki liikkeeseen.. :---) u know.
Mut en mä oikeesti oo koskaa voinu kuvitella et meistä tulis mitää.
Olin kai nii sekasin sillo joskus ko näitä mietin. Et en vaa osannu kuvitella mitää tällästä :D No siinähä oli sillo monia eri tekijöitä mut silleesti sitte niin.
Kuitenkin, sie oot tehnyt mut iloseks, oot vaa nostanut mut ylös kuopasta, oon paremmis väleissä porukoiden kanssa. Jos sua ei ois mun elämässä, oisin oikeesti aivan jossai toisessa maailmassa. En varmaa asuis ees kotona enään vaa jossai suljetulla osastolla tai jotain. Ei sitä koskaan tiiä, mut oon mä sellasiiki vaihtoehtoja sillo joskus miettinyt. Mut että epäilykset siitä et ketää ei mun elämä enää kiinnosta erään tragedian jälkeen. Mut se että sie luit mun blogia täällä sen kaiken jälkeen? Heitit herttoja ja kommentteja..
Ja siitä seuras se et rupesin juttelee sulle. Ja niin.
Ajattelin joskus et me ei voitas olla koskaan missään tekemisissä, eräistä syistä, voin selittää sulle ne joskus.
Mut sie tuot iloa mun elämään, teet mut onnelliseks. Sain kysymyksiä mitä haluun joululahjaks.. "en mä tiiä, en tarvii mitää" - koska mulla oli jo kaikki mitä oon aina halunnut.
Mut se mitä aina salaa toivoin.. Toteutui. Sain viettää joulun sun kanssa. Sain istuu sun sylissä ko jaettiin ensimäiset joululahjat.
Se oli se mitä toivoin. Joulu sun kanssa. Voiko parempaa toivoa?
Kuinka moni seurusteleva pari viettää joulun yhdessä 2kk seurustelun jälkeen? Aina kuitenki ajatellaa sillei et "äpätiäpäti joulu vietetää sukulaisten kanssa" jne. Mut kuten jo ollaan todettu.
Me ei olla mikään tavallinen pariskunta. :)
Jatketaa samalla tavalla ko tähä asti.
En vaihtais päivääkään niistä mitä oon sun kanssa eläny ja säheltäny. Mulla on ihania muistoja sun kanssa ja toivon et mul on tulevaisuudessakin paljon yhteistä sun kanssa. Pari kertaa ollaan säikähetty jotai asioita mut no.. We are teens.. :D
Mut loppu hyvin kaikki hyvin. Right? :)
Ja meno jatkuu samalla tavalla.
Autetaan, tuetaan, valastaan se toisen pururata jos sähköt on menny poikki. Kuunnellaan ja pidetään hauskaa, kunnioitetaan, hyväksytään, kannustetaan, ohjataan takas tielle jos toinen meinaa kaatua ojaan, lohdutetaan ja rohkastaan, pakotetaan kertomaan huolia, pidetään hauskaa, riehutaan, kokeillaan ja koetaan, keksitään ja vittuillaan, pidetään huolta toisistamme ja rakastetaan toisiamme. Right?
Oot ihana ja kultainen, oot valo pimeessä joka ohjaa mua tekemään asioita. Kerroin sulle joskus jonkun ongelman.. Vastasit tylysti "kuuntele sydäntäsi". Silloin ajattelin et 'no just, kiitti vaa avusta'.. Mut nyt ko miettii.. Se autto aivan älyttömästi. Noi kaksi sanaa. Ne on saanut toisen käsityksen nykyään miu elämässä.
Oon oppinu tuntee itteeni, alan pikkuhiljaa laittaa viimisiä palapelin paloja kohdallee et tietäsin missä mun paikka täs maailmas on.
Ja no sen verran voisin todeta, et omasta mielestä mun paikka on sun vieressä, auttaa sua ja sillei, rakastaa ja tulla vieree nukkumaan.. U know..
Ja että mie muka osaan yllättää?
Ootappa lauantaita. Ootappa kuun vaihdetta.
Katotaa mitä mieltä sen jälkeen oot.
Mut sit tähä loppuu vaa sillei et..
Well..
I love u :3
♥ "
Jooo sellasta.
Tuo on miun ite kirjottama teksti joskus tammikuulta..
xoxo ~ mie kuittaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti