TJ 81 ~ ärsyyntymisen megamultihyperhuipentuma

Oon ollu ärsyyntyny koko viikolopun. Joka asia ärsyttää, mikään ei onnistu ja kaikki menee päin p*rsettä. 
Toisin sanoen tiedossa taitaa olla vitutuspostaus. 
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

~Olkaa hyvä, esitys alkakoon~ 

Kuinka monella on joskus ollut se fiilis että kaikki menee päin v*ttua, mikään ei onnistu, ärsyttää jos joku juo vääränlaisesta lasista, jos joku syö samaa ruokaa kuin sinä, jos joku katsoo edes sua. 

Tai se, että joku edes sanoo sulle yhden sanankin, 

tai kattoo telkkaria sun kanssa samaan aikaan. 

Tai edes yskii, kuulet kuinka se hengittää.

Ärsyttää kun kukaan ei vastaa viesteihin, kännykkä ei toimi,

tietokone ei toimi, ei ole nettiyhteyttä, kaverit ei ole kotona.

Saattaa ärsyttää sekin, kun vaatteet on likasia, ei ole päällepantavaa, 

joten tyydyt vain hillumaan koko päivän farkkusortseissa ja poikaystävän hupparissa. 

Peilit voi samantien peittää pyyhkeellä tai isolla t-paidalla.

Ruokaa ei ole, mutta nälkä on ja vatsa huutaa.

Ei löydy meikkejä, suihkussa vesi ei ole tarpeeksi lämmintä, lattia on kylmä.

Koirat ei tottele, väärät kengät jalassa, niissäkin kengissä reiät pohjassa, 

jotta varmasti kaikki muta ja muu roska pääsee kengän sisään.

Kollarit on liian isot, näytät hirveältä läskiltä possulta niissä.
Peilit ovat peitetyt mutta onnistut näkemään itsesi television ruudusta,

kännykän tai läppärin näytöstä. Tämän seurauksena on hirveä kiljuminen ja tavaroiden heitteleminen.

Parhaalle ystävälle lähtee samantien viesti että ensi viikolla aloitetaan salilla käynti. 

Kotia ei tahdo mennä, sielä viettää liikaa aikaa muutenkin.
Huone on sotkunen, kirjat, 

vihkot ja paperit ovat vallanneet työpöydän, 

läppäri on nojatuolilla, reput, pyyhkeet, 

tyynyt ja peitot lattialla kera meikkien, hiuslenksujen ja pinnien.

Kiitos hirveän raivokohtauksen, jonka seurauksena tavarat lenteli. 

Tämän seurauksena on pään hakkaaminen sänkyyn, sisarukset kattovat ikkunasta että mikä tota vaivaa.

Peukalo nousee ylös, jonka jälkeen katsot ilkikurisesti ikkunasta pihalle, nouset ylös lattialta ja laitat verhot kiinni. Kaikki ulkomaailmasta muistuttavat asiat piiloon. Auringon valo ärsyttää, miksi sen pitää olla noin kirkas? Alusvaatteet ovat perseestä. Kaikki vaatteet ovat perseestä. Mikään ei istu, mikään ei sovi.

Pengot vaatekaapin läpi. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään päällepantavaa.

Tyydyt edelleen farkkusortseihin ja 

yli-isoon huppariin joka peittää sortsitkin. 

"okei, tän päivän istun vaan 

huoneen nurkassa tekemättä yhtään mitään" 

joka jälkeen sulle huudetaan yläkerrasta 

että koirat pitää viedä pihalle.

Vastaukseksi huudat ettet jaksa. 

Asia loppuun käsitelty. 

Tämän jälkeen sisarukset tulevat 

ovelle huutamaan että ylhäällä on ruokaa.

Jes, ruokaa, kerrankin. Mutta samalla näet itsesi peilistä.

V*ttu.

Keittiössä et puhu kellekkään mitään, 

laitat vaan ruuat sisaruksille, kun eivät itse hellalle ylety. 

Jauhelihaa ja pastaa sekotettuna. Joukossa yksi lihapulla. 

Lihapullasta syntyi tappelu, enköhän mie heti huutanut että antakaa olla, jääkaapissa on lisää niitä.

Ootte sen verran isoja että osaatte niitä itsekin ottaa.

Jos joku sanoo yhdenkin väärän sanan, räjähdän. 

Suusta tulee mitä sylki suuhunsa tuo.

Tämän jälkeen mulle huudetaan, 

että en ole ihminen joka tietää kaiken joka asiasta.

Meinasin huutaa takaisin, 

mutta heitin vain astiat tiskialtaaseen ja marssin alakertaan. 

Nää on taas näitä mitä mahtavimpia tunteenpurkauksia kun ei osaa itse käsitellä asioita.

Joskus vaan tuntuisi helpommalta luovuttaa, huutaa kaikille että tehkää v*ttu mitä ikinä lystää.

Älkää tulko valittaan jos joku menee päin p*rsettä, ei ole mun ongelma.

xoxo ~ mie kuittaan